Marissa Meyer: Cinder (The Lunar Chronicles #1)

Kuva täältä

Cinder on kyborgi, osittain ihminen ja osittain kone, ja hän työskentelee mekaanikkona torilla adoptioäitinsä orjatyövoimana. Hän elää tulevaisuuden maapallolla New Beijingissä, jossa teknologia on osa arkea ja androidit kulkevat näppärästi avustamassa askareissa. Ruuhkaisilla kaduilla leviää tappava kulkutauti, johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa ja myös Cinderin elämä romahtaa taudin takia. Samaan aikaan kuussa asuvat ihmiset tarkkailevat maan tapahtumia sivusta ja odottavat hyvää hetkeä hyökätä kimppuun ja valloittaa Maa. Cinderin ja komean prinssi Kain välit kohtaavat, kun tilanne on epätoivoisimmillaan, ja Cinder joutuu keskelle mahdotonta tilannetta.

Viime kesänä näin Disneyn uuden live action Tuhkimo-elokuvan, joka oli suorastaan lumoava kaikessa perinteisyydessään ja satumaisuudessaan. Aivan samankaltaiseen koskettavuuteen Cinder, Tuhkimon sicif/fantasia-mukaelma, ei päässyt, mutta viihdyttävä se kuitenkin oli ja erittäin mielenkiintoinen teos. Itse retelling/mukaelma puolesta pidin tarinassa itse asiassa aika vähän ja kirja olisi pärjännyt paremmin omillaan minun mielestäni. Tässä itse Tuhkimo-tarinan pointit jäivät köykäisemmiksi muun tarinan hallitessa.

Juoni oli ihan viihdyttävä, vaikka tajusinkin lopputuleman ensimmäisen 30%:n aikana. En ollut kuitenkaan kertaakaan tylsistynyt tarinan aikana, sillä tahditus oli mielestäni tässä kirjassa kohdallaan. Pidin erityisesti siitä, miten kirja keskittyi kertomaan tarinaa eikä sen keskipiste ollut romanssissa. Hienoa oli myös se, että siinä naiset ovat vahvoja hahmoja, jotka voivat johtaa ja tehdä päätöksiä yhtä lailla kuin miehetkin.

Scifi- ja fantasiaelementit sekoittuivat hienosti toisiinsa ja rakensivat täysin omanlaisen maailmansa. Maailmanrakennus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mielestäni heikkoa ja cyberpunk-elementtejä jäin kaipaamaan paljon lisää. Kaipasin lisäksi selityksiä tälle tulevaisuuden maailmalle enemmän. Esimerkiksi Kuussa asuvien ihmisten kehittyminen ja sotiminen jäi itselleni melko suureksi mysteeriksi. Kaikista eniten minua jäi vaivaamaan se, miksi kyborgit olisivat mukamas kakkosluokan kansalaisia.

Henkilöistä Cinder jäi mieleeni parhaimpana hänen siskonsa Peonyn lisäksi, mutta yhdestäkään hahmosta ei tullut erityisen rakasta minulle. Sekä Cinderin että prinssi Kain ongelmana on liiallinen täydellisyys, mutta molemmissa on kyllä paljon hyvääkin eikä täydellisyys tässä kirjassa mene mielestäni ihan niin pitkälle kuin joissain se menee.

Joten, tykkäsin Cinderistä kyllä ja odotan innolla seuraavaa osaa, mutta toivon, että maailmaa syvennetään huomattavasti. Joko scifi- tai fantasiapuoli saisi olla vahvempi.

Kolme ja puoli tähteä.