Agnieszka elää pienessä kylässä hiljaisen laakson keskellä, jonka rajalla seisoo turmeltunut metsä. Metsässä velloo synkkä voima, joka varjostaa laakson jokapäiväistä elämää. Toisinaan metsä vie ihmisiä eivätkä he koskaan palaa ennallaan takaisin ja toisinaan metsä taas pilaa viljan ja karjan. Laaksoa metsältä suojelee Dragon, mahtava velho, joka vaatii maksuksi suojeluksestaan nuoren naisen kymmenen vuoden välein luokseen asumaan. Se on melkein yhtä hirveä kohtalo kuin joutua Metsään. Seuraava Dragonin valinta lähestyy vauhdilla ja kaikki kylässä tietävät, että Dragon tulee viemään Agnieszkan pahaan ystävän, Kasian, joka on niin kaunis kuin rohkeakin. Mutta Agnieszka pelkää aivan väärien asioiden puolesta. Kun Dragon tulee, Kasia ei ole se, jonka hän valitsee.
Voih, miten ihana
ja hauska fantasiakirja tämä oli. Tiivistelmä johtaa vähän harhaan kirjan sisällöstä, mutta enempää tästä ei kannata paljastaa, sillä juoni on paljon parempi, kun tietää vain pienen osan siitä. Kirja kuulostaa hyvin yksinkertaiselta YA:lta, jonka pääpointtina olisi romanssi, mutta tämä on kyllä kaikkea muuta kuin romanssi. Uprooted
on melko perinteistä fantasiaa eikä se sisällä mitään rakettitiedettä
tai muuta tajuntaanräjäyttävää, mutta se on hauska, omaperäinen ja
koskettava tarina. Siinä yhdistyy taikuutta, sotimista, keskiaikaa ja
itä-eurooppalaista mytologiaakin (josta minulla itsellä ei ole kylläkään
mitään hajua, mutta uskon kun sanotaan :D). Sen lukemisesta jäi minulle ihan mielettömän hyvä mieli ja tyytyväinen olo ja tekisi mieli lukea kirja heti uudestaan.
Parasta kirjassa on se, että siinä keskitytään tarinankerrontaan alusta loppuun saakka. Kirjassa on romantiikkaa, päähenkilön kasvutarina ja toimintakohtauksia, mutta ne ovat vain pienempiä palasia suuremmasta tarinasta. Juoni oli mielestäni erittäin hyvä ja todella antoisa, vaikkakin osasin arvostaa sitä kunnolla vasta kirjan päättymisen jälkeen. Paljon ehti kirjan aikana sattua ja tapahtua, mutta keskivaiheilla oli hieman hitaampi vaihe, joka väsytti lukijaa.
Uprootedin maailma oli ihana ja lumoava kaikessa perinteisyydessään. Laaksoa ympäröivä metsä oli kiehtova konsepti, joka kehittyi tarinan aikana mahtavasti. Usein näissä YA-kirjoissa maailmanrakennus jää vähän puolitiehen, mutta tässä maailma oli tärkeä osa tarinaa eikä pelkkä tausta tapahtumille.
Myös hahmot kannattelivat tarinaa hyvin. Heissä oli hauskoja ja rakastettavia piirteitä ja sitten niitä asioita, jotka tekivät heistä inhimillisempiä. Päähenkilö Agnieszka on vähän höpsö, mutta rohkea oman tiensä kulkija, jota ei voinut kuin tsempata. Myös Dragon on hauska kaikessa tympeydessään ja ylväydessään, mutta hänestäkään ei tehdä yksiulotteista tai ennalta arvattavaa hahmoa. Tykkäsin heistä molemmista erittäin paljon juuri siksi, ettei heitä oltu kirjoitettu miellyttämään kaikkia.
Ainoa valituksen aiheeni on oikeastaan juurikin aiemmin mainitsemani tahditus, joka oli välillä vähän hitaahkon puoleinen. Muistan pohtineeni jossakin vaiheessa, että miksi ihmiset tykkäävät tästä niin paljon, mutta nyt kun olen jo kirjan lukenut, voin sanoa, että Uprooted kyllä palkitsi kaiken jaksamiseni. Uprooted voi olla osalle lukijoista vähän tylsä myös siksi, että siitä puuttuu tietyllä tapaa YA-kirjallisuuden suurellisuus ja dramaattisuus. Uprootedissa hallitsee hillityt sävyt, tarina ei ole musta-valkoinen ja henkilöt voivat olla hankalia sympatiseerata.
Itse kuitenkin sanoisin, että kyseessä on erinomainen tarina. Se ei sinänsä pääse yllättämään, mutta on niin mieltä lämmittävän sydämellinen ja mukaansatempaava, että ah. Viisi tähteä.
Parasta kirjassa on se, että siinä keskitytään tarinankerrontaan alusta loppuun saakka. Kirjassa on romantiikkaa, päähenkilön kasvutarina ja toimintakohtauksia, mutta ne ovat vain pienempiä palasia suuremmasta tarinasta. Juoni oli mielestäni erittäin hyvä ja todella antoisa, vaikkakin osasin arvostaa sitä kunnolla vasta kirjan päättymisen jälkeen. Paljon ehti kirjan aikana sattua ja tapahtua, mutta keskivaiheilla oli hieman hitaampi vaihe, joka väsytti lukijaa.
Uprootedin maailma oli ihana ja lumoava kaikessa perinteisyydessään. Laaksoa ympäröivä metsä oli kiehtova konsepti, joka kehittyi tarinan aikana mahtavasti. Usein näissä YA-kirjoissa maailmanrakennus jää vähän puolitiehen, mutta tässä maailma oli tärkeä osa tarinaa eikä pelkkä tausta tapahtumille.
Myös hahmot kannattelivat tarinaa hyvin. Heissä oli hauskoja ja rakastettavia piirteitä ja sitten niitä asioita, jotka tekivät heistä inhimillisempiä. Päähenkilö Agnieszka on vähän höpsö, mutta rohkea oman tiensä kulkija, jota ei voinut kuin tsempata. Myös Dragon on hauska kaikessa tympeydessään ja ylväydessään, mutta hänestäkään ei tehdä yksiulotteista tai ennalta arvattavaa hahmoa. Tykkäsin heistä molemmista erittäin paljon juuri siksi, ettei heitä oltu kirjoitettu miellyttämään kaikkia.
Ainoa valituksen aiheeni on oikeastaan juurikin aiemmin mainitsemani tahditus, joka oli välillä vähän hitaahkon puoleinen. Muistan pohtineeni jossakin vaiheessa, että miksi ihmiset tykkäävät tästä niin paljon, mutta nyt kun olen jo kirjan lukenut, voin sanoa, että Uprooted kyllä palkitsi kaiken jaksamiseni. Uprooted voi olla osalle lukijoista vähän tylsä myös siksi, että siitä puuttuu tietyllä tapaa YA-kirjallisuuden suurellisuus ja dramaattisuus. Uprootedissa hallitsee hillityt sävyt, tarina ei ole musta-valkoinen ja henkilöt voivat olla hankalia sympatiseerata.
Itse kuitenkin sanoisin, että kyseessä on erinomainen tarina. Se ei sinänsä pääse yllättämään, mutta on niin mieltä lämmittävän sydämellinen ja mukaansatempaava, että ah. Viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!