J. S. Meresmaa: Mifongin perintö (Mifonki-sarja #1)

Kuva täältä

Dante Rondestanin veli Arran lähettää Danten hakemaan kirjaa antikvariaatista toiselta puolen merta Merontesin valtakunnasta. Vanhassa kirjassa kerrotaan salaisuuksia ihmisten menneisyydestä sekä myyttisistä alkuolennoista, mifongeista, jotka ovat kadonneet aikoja sitten maan päältä. Rondestanit ole ainoita, jotka havittelevat mifongeista kertovia kirjoja ja kilpajuoksu niiden löytämiseksi on alkanut. Dante päätyy matkallaan vahingossa Merontesin prinsessan Ardisin henkivartijaksi, joka on luvattu Belonen kuninkaalle vaimoksi. Heidän välilleen syttyy odottamatonta kipinää ja kirjanhakumatka muuttuu monimutkaisemmaksi kuin sen alunperin piti olla. Tästä alkaa fantasiaseikkailu, jossa kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja vaaralliset salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa nuorille seikkailijoille.

Mifongin perintö on ihan kiva YA-fantasiakirja. Maailmanrakennus on hyvää, vaikkakin maailma on fantasian keskuudessa melko perinteinen. Yhteiskunta on keskiaikaisen oloinen, naiset ovat pitkissä mekoissa ja taistelut hoidetaan miekoilla. Kirjalle ominaisista asioista kuten marmosiinikansasta ja mifongeista en oikein tajunnut mitään ja niiden suhteen olisin kaivannut ehkä vähän enemmän selontekoa. Melko pitkästikin niihin liittyen tuli tekstiä, mutta en niistä juuri kostunut. Lisäksi olisin kaivannut taikuutta tai jotakin muuta lisä-twistiä tarinaan ja jonkun lisävaihteen juoneen, joka olisi päässyt yllättämään, sillä tarinakin oli niin perinteinen.

Henkilöt ovat kuitenkin se, mistä minulla jäi kiikastamaan suurimmaksi osaksi. Hahmot olivat vähän hengettömiä, heidän väliset suhteet tuntuivat toisinaan puisilta ja keskustelu heidän välillään oli vähän niin ja näin. Kirjassa on myös aika paha instalove, joka sai hiukseni harmaantumaan asteen tai kaksi. Romanssissa oli toki hyvin mielenkiintoisiakin piirteitä ja tiettyä monimutkaisuutta, mutta vielä pidin romanssia enemmän ärsyttävänä kuin ihanana. Hienoa on henkilöissä on se, että he eivät olleet täysin kaksiulotteisia ja että heitä tosissaan oli roppakaupalla eli tarina ei joudu nojaamaan pelkästään muutaman henkilön varaan. Toisaalta kukaan heistä ei ollut erityisen rakastettava ja se söi ainakin omaa intressiäni. Päähenkilöistä etenkin prinsessa Ardis raastoi hermojani ja voisinpa sanoa hänen jopa ärsyttäneen minua enemmän kuin ihastuttaneen.

Jaksan aina myös ihmetellä suomalaiskirjailijoiden teemoja näissä YA-kirjoissa. En halua spoilata ketään, joten sanon tämän mahdollisimman epämääräisesti: koin tietyt juonenosat ja valinnat vähän epämiellyttäviksi YA-fantasialle. Itse pidän YA-fantasiassa vähän kepeämmästä otteesta (täysin henkilökohtainen näkemys, kuten kaikki varmaan ymmärtää). Tai jos otetaan aikuisempi ote, niin sen tulisi heijastua kaikessa esille eli ei sitten lapsellisia hahmoja ja instalovea ja tarinaankin eri tavalla syvyyttä.

Mutta kaiken kaikkiaan ihan hauskanoloinen sarja, vähän jäin syvyyttä kaipaamaan. Edelleen odottelen sellaista suomalaista YA-kirjaa, jossa hahmot ovat todella koukuttavia ja romanssi saa minunkin sukkani pyörimään.

Julie Kagawa: The Iron Daughter (The Iron Fey #2)

Kuva täältä

The Iron Daughterissa Meghan Chase on Neverneverin talvivaltakunnassa luvattuaan prinssi Ashille, että hän tulee sinne vastapalveluksena veljensä pelastamisesta. Talvivaltakunnassa Meghanin täytyy kovettaa itsensä ja yrittää selvitä, kun kaikki yrittävät murtaa hänet ja kiusata hengiltä. Tilannetta ei yhtään paranna se, että Ash on kylmäkiskoinen Meghania kohtaan ja haluaa, että heidän välinsä unohdetaan täysin. Samaan aikaan rautakeijut saavat lisää valtaa Neverneverissä ja Meghanin täytyy valmistautua jälleen kerran kohtaamaan heidät, jotta voisi pelastaa keijumaailman ja sen asukkaat.

The Iron Daughter oli ihan kelpo jatko-osa ja kakkoskirja sarjassa. Tarina eteni mukavasti ja juoni oli ihan kiinnostava. Kagawa on kyllä hyvä keksimään tarinoita ja tuntuu, että näissä kirjoissa tilanteet ehtii muuttua moneen kertaan ennen lopullista finaalia. Maailmaa avattiin edelleen lisää ja oli hauskaa päästä katselemaan talvikeijujen hovia. Talvikeijujen julmuus olisi tosin voinut olla vähän rankempaakin. Maailmanrakennus oli siis hyvää, mutta osa jutuista kuulostaa vähän höpsöiltä ja tekee kirjasta himpun verran lapsellisen.

Kirjan ongelmat kulminoituvat lähinnä Meghanin tyhmyyteen sekä romanssiin, joka on kuin suora kopio Twilightista. Jos olet Twilightin fani ja haluaisit kovasti lukea jotakin, missä on saman tyyppinen suhdekoukero, niin tässäpä sinulle oivallinen sarja. Kaikille niille, joiden tekee mieli repiä silmät päästä lukiessaan Twilightia sanoisin, että näissä sentään on juoni, jota jaksaa seurata ja jossa on järkeä eli huomattavasti parempi vaihtoehto. Päähenkilö ei myöskään ole aivan niin toivoton tomppeli kuin Bella on.

Mutta Meghan on Meghan, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hän tekee sopimuksia keijujen kanssa miettimättä koskaan asiaa minuuttia pidempään ja käyttää kaiken aikansa Ashista murehtimiseen ja mahdollisimman säälittävältä näyttämiseen. Meghanin ja Ashin välinen instalove on kyllä kirja typerin ja tylsin puoli. He ovat tunteneet toisensa ehkä viikon verran ja Ash persoonaltaan tylsä, angstailee ja synkistelee päivät pitkät. Jokin ei vain toimi näissä kummassakaan henkilössä, molemmat ovat liian käsikirjoitettuja. Romanssi on kaikessa komeudessaan tylsä ja hengetön ja latisti kirjan muuten hauskaa ja menevää tarinaa.

Mutta sivuhenkilöitä sitten rakastan huomattavasti enemmän. Grimalkin, puhuva kissa, on aina yhtä viihdyttävä. Puck on toinen ikuinen lempparini ja hänestä olisi saanut niin hyvän romanttisen kohteen, kun olisi vain ihan vähän muuttanut asioita. Tokassa kirjassa esitellään tarkemmin myös Ironhorsea hahmona, joka hänkin oli hyvin hauska lisä tarinaan.

Kaiken kaikkiaan tämä on sarjana ihan ok -tasoa. Sanoisin, että tässä on enemmän hyvää kuin huonoa minun kohdallani. Kolme tähteä.

Vuoden 2015 kirjakatsaus ja vuoden 2016 tavoitteita

Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta! Tässä vielä vuoden 2015 koontia kirjojen osalta ja tulevan vuoden suuunnitelmia. Blogeissa on ollut todella hienoja yhteenvetopostauksia kuluneesta vuodesta. Ihastuin erityisesti Piktochartilla tehtyihin hienoihin postereihin ja minulle tuli hirvittävä himo tehdä esitelmä omasta vuodestani sillä. Koska minulla ei oikeastaan ole ollenkaan vapaa-aikaa, oli äärettömän hyödyllistä käyttää useampi tunti tämän vääntämiseen.... Yritin tiivistää ja pitää suuni kiinni, mutta en onnistunut.

Loading...

Ja sitten niihin vuoden 2016 suunnitelmiin. En halua enkä voi laittaa turhan tiukkoja ja määriteltyjä tavoitteita, mutta ainakin jonkinlaista suuntaa on hauska hahmotella. Voin sitten vuoden päästä katsoa, että kuinka pääsin tavoitteisiini.

Loading...

Ja niinhän siinä kävi, että tuo Neil Shusterman Unwindeineen jäi vuodelle 2016. Joulukuuni olikin odotetumpaa kiireisempi :'(

Onneksi sain tämän vääntämisestä nautintoa :D Työtunteja en viitsi edes laskea. Ensi vuonna tavoitteena on siis reteästi 80 kirjaa, mutta Goodreadsin Reading Challengeen saatan laittaa vähän alhaisemmankin määrän. Tykkään pitää tavoitteet alhaisina niin ei tule pettymyksiä :D

Ei muuta kuin 2016 pyörimään ja uusia ihania kirjoja kehiin!

Joululahjat

Joulu tuntuu jo kovin kaukaiselta, sillä olen viilettänyt pari päivää töissä, mutta tässä vielä joululahjaksi saamiani kirjoja. Niitä ei ihan hirvittävästi tullut, sillä en esittänyt erityisempiä toiveita läheisilleni kirjojen suhteen ja tykkään ostella itse oikeastaan kaikki oleelliset :D Läheiset saavat sitten ostella mitä mieleen putkahtaa ja aina tulee vähän random-kirjoja. Mutta hyviä tietysti ;)

Kuva täältä

Isältäni sain tämän dekkarin. Minähän en juuri dekkareita lue, mutta iskä kovasti väitti, että tässä on jotakin filosofisempaakin pohdintaa :D Olen jo pitkään ajatellut, että kokeilisin dekkareiden lukemista, joten tästä se kait sitten alkaa.

Kuva täältä

The Snow Queen and Other Winter Tales -kirjan sain poikaystävältä ja se kuuluu ilmeisesti jonkinlaiseen keräilykirjojen sarjaan, josta poikkis on minulle aiemmin antanut Jane Austen kokoelman. Kirja on todella kaunis ja sisältää monta lyhyttä tarinaa mm. Oscar Wildeltä, Charles Dickensiltä, Grimmin veljelksiltä jne.

Kuva täältä

Ja The Lost Years of Merlin on myöskin poikaystävältäni, joka halusi ostaa minulle kuulemma kunnon sukkahousu-miekka-fantasiaa :'D Aikoinamme seurasimme telkkarista Merlin-telkkarisarjaa (AIVAN PARAS!!!) ja siitä varmaan poikaystävän idea lähti alunperin. Innolla odotan tämän lukemista.

Kuva täältä ja täältä

Ja sitten tietysti itse itselleni ostamani kirjat :D Finnikin of the Rock on ollut mahdoton saada kirjastosta, joten kyllästyin ja päätin kokeilla e-kirjojen ostoa Adlibriksestä. Samalla kertaa tuli hankittua myös V.E. Schwabin A Darker Shade of Magic. V.E. Schwabin lukeminen on ollut suunnitteilla jo iät ja ajat, mutta aina jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Saas nähdä, että millä vuosisadalla pääsen tätä lukemaan, kun kirjastosta on lainassa varmaan 10 kirjaa, Kindlellä toiset 10 kirjaa ja sitten nämä lahjakirjat vielä päälle.

Ainiin, saan kuulemma vielä värityskirjankin. Seikkaillessani Adlibriksessä huomasin siellä erään kerran Harry Potter -värityskirjan ja tietysti rupesin kotona kiljumaan, että se on pakko saada. Sitten huomasin, että se julkaistaan vasta vuonna 2016 ja aloin kitisemään vieläkin enemmän. Muuten olisin ostanut sen itselleni lahjaksi saman tien. Siinä vaiheessa poikaystävä heräsi mankumiseeni ja muisti ostaneensa sen minulle muutamaa kuukautta aiemmin "joululahjaksi" CDON.comista, jossa ei oltu ilmoitettu, että koko värityskirjaa ei oltu vielä edes julkaistu. No, loppu hyvin kaikki hyvin, saan sen värityskirjan ilmeisesti itselleni, kunhan se julkaistaan. Tosin mitään hajua ei ole, että minkä laatuinen se on. Mutta Harry Potter = pakko saada.

Joulu-tag

Jenni Sivu sivulta -blogista oli luonut tällaisen Joulu-tagin, johon minäkin nyt vihdoin vastailen :) Joulu kolkuttelee jo ovella ja minäkin joudun lähtemään reissuun joulun viettoon, joten pieni radiohiljaisuus on tiedossa. Lisäksi poikaystävä ei kuulemma jaksa lukea blogista muuta kuin haasteita ja tägeja, joten pitää hänellekin jotain sisältöä tuottaa.. Ja joulu on tietysti minun suosikkijuhlani! Tägissa on 24 jouluista kysymystä ja Jennin sanoin näihin sai vastata kuka vain haluaa. Vielä on aikaa ;)

1.Kertoisitko jonkin joulumuiston?

Jouluisin luin aina yömyöhään sängyssä ja söin karkkia. Äidin piti käydä yöllä pariinkin kertaan huutelemassa, että nyt valot pois, mutta yökukkuja on yökukkuja.

2.Millaisia jouluperinteitä sinulla on?

Meillä jouluun on aina kuulunut rentous ja se, että mitään erityisiä kaavoja ei tarvitse noudattaa. Paitsi että mäti ei saa loppua kesken ja iskälle pitää aina ostaa vihreitä kuulia lahjaksi. Ja aamulla pitää aina kysyä sata kertaa "saako lahjoja jo avata" mahdollisimman surkeana ja ikkunassa käydä katsomassa, että joko joulupukki tulee.

 

3.Tärkein joulukirja?

Harry Potterit yhdistän vahvasti jouluun. Varsinaisesti joulukirjoja en keksi, sillä niitä en ole hirvittävästi lukenut. Philip Pullmanin kirjat myös yhdistän jouluun, vaikka eivät teemoiltaan siihen mitenkään liity.

4.Tärkein jouluelokuva?

Lumiukko tietysti on yksi. Toinen, jonka muistan lapsuudesta oli Joulupukki ja noitarumpu, josta pidin todella paljon. Myös Disneyn Saiturin joulu on jäänyt mieleen lapsuudesta.

5. Teetkö suursiivouksen ennen joulua?
Haluaisin ihan superpaljon tehdä, mutta en oikein tiedä, että miten aika ja jaksaminen riittää. Olen töissä kokopäiväisesti + sen lisäksi yksi tutkimuspuolen juttu kuumottelee aika pahasti eli tekeminen ei varmasti lopu iltaisin.

6.Mikä saa aikaan joulufiiliksen?

Minä yksinkertaisesti tykkään joulusta ja pääsen joulufiilikseen melko vaivattomasti. En tarvitse kotiin mitään erityistä sisustusta tai joulumusaakaan. Mutta kieltämättä tänä vuonna ripustetusta jouluvalosta tuli hyvä mieli!

7.Rakkaimmat joululaulut?

Joulumaata on tullut hoiloteltua koulun kuorossa ja muutenkin kouluissa, joten se on ainakin nostalgiasyistä tärkeä. Tiedän, että osa ei tykkää juuri siksi (ovat saaneet yliannostuksen :D). Sydämeeni joulun teen ja Varpunen jouluaamuna on myös tosi ihania.

8.Kotimaiset vai ulkomaalaiset joululaulut?

Kotimaiset voittavat, mutta pidän itseasiassa nykyään myös Michael Bublesta ja muista jenkkihoilotuksista enemmän kuin aiemmin. Aika kamalaa. Jenkkilaulut ovat vähän sellaista yli-iloista harmaata massaa, kun taas suomalaisilla lauluilla on enemmän sielua.

9. Suosikki joulukoristeesi?

Jouluvalot varmaan. Ehkä jotkut tontutkin voisivat olla hauskoja. Olen sellainen ihminen, jota ei kiinnosta sisustus yhtään arkisin eikä koskaan muulloinkaan, joten oikeastaan minulla ei ole mitään erityisiä suosikkeja enkä koristeita varsinaisesti kaipaa.

10.Millaista koristelua suosit?

Öööööö... Jonkun muun tekemää ihan millaista tahansa :D Kuten sanottua, omaa kotiamme ei sisusteta joulun mukaan, vaikka joulua rakastankin. Jos jaksaisin, niin olisin varmaan aivan kreisi joulusisustaja ja kaikkialla olisi jättimäisia joulupalloja ja valoja siellä täällä. Ehkä on ihan hyvä, että ollaan köyhiä ja minua ei kiinnosta :D

11.Paras joululahjasi?

Kaikki yllättävät, mutta kuitenkin tarpeelliset on kivoja. Pienenä odotin aina kirjajoululahjoja kaikista eniten, koska niistä sai heti tekemistä illaksi.

 

12. Tykkäätkö enemmän antaa vai saada lahjoja?

Varmaan antaa? Tai sitten saada :D En minä tiedä. Molemmat on hauskoja. Tykkään keksiä jotakin kivaa ja nähdä, että ilostuttaako se, mutta on se hauskaa myös saada lahjoja ja tuoda sitä kautta iloa antajalle.

 

13. Suosikki jouluruokasi?

Inhoan kinkkua ja suurinta osaa laatikoista ja rosollia ynnä muita jouluruokia. Sen sijaan tykkään kalaruuista ja mäti on aivan ehdoton suosikkini. Jouluna sitä syödään kaksin käsin! Myös savukala ja graavilohi ovat niiiin hyviä.

14. Entä herkku?

Fazermintit ja Fazerinat. Joulutortut myöskin, mutta ennen jouluaattoa ehdin kyllästää itseni niillä aika hyvin.

 

15. Pidätkö glögistä?

Pidän, mutta muki tai kaksi per joulukuu riittää.

16. Mitä teet yleensä joulupäivänä?

Luen, joskus vierailen sukulaisilla, röhnötän ja mitä näitä nyt on.

17. Pukeudutko hienoksi jouluna?

Minä tykkään pukeutua ja mikäs sen parempi syy kuin jouluaatto. Ihan parhaimpiini en laittaudu, mutta on se ihan kiva laittaa mekko päälle. Tosin, jos olemme minun perheeni kanssa, niin en yleensä jaksa vaivautua :D

 

18.Vietätkö sukujoulua?

Oman perheen kanssa ollaan yleensä keskenään jouluaatto. Poikkiksen sukulaisten kanssa on niin sanottu sukujoulu.

 

19. Onko sinulla joulukalenteria?

Kyllä, minulla on itse asiassa kolme joulukalenteria :D Isäni osti minulle suklaakalenterin ja arpakalenterin ja sitten poikkis väänsi omin pikkukätösin minulle seinälle joulukalenterin. Se itsetehty kalenteri on kyllä aivan paras, ensi vuonna uudestaan ;)

20. Lähetätkö joulukortteja?

En, mutta yhdelle ystävälle on pakko lähettää, koska hän niin sisukkaasti minulle sellaisen lähettää joka ikinen vuosi. Tänä vuonna ei varmaan sitten lähetä, kun minä saan vihdoin aikaiseksi lähettää :'D Senkin lähetin myöhässä (voi nolouksien nolous). Toivon, että joulukorttiperinne loppuu joskus, sillä a) se on piinaa minunlaiselle ihmiselle joka ei muista tällaisia asioita ja saa sitten hävetä moukkamaisuuttaan b) minulla on pieniä antipatioita postia kohtaan.

 

21. Mitä aiot leipoa jouluksi?

Juuri mietin, että ei kait minun vain ole pakko tehdä jotain jouluksi....  Jos piristyn, niin leivon mielelläni varmaan jonkun kakun omille porukoilleni. Se tuskin on erityisen jouluinen, sillä tykkään leipoa, mutta en erityisemmin tykkää mistään pipari/joululeivonnaisista joulutorttuja lukuun ottamatta. Poikkiksen sukulaisille en leivo mitään, koska sinne leipoo jo useampi ihminen.

22. Oletko jo aloittanut joulunvalmistelut?

No, henkisesti ainakin olen valmistautunut poikkiksen sukujouluun. Onneksi se vietetään lähellä omia vanhempiani, joten voin karata tarvittaessa. Tässä vaiheessa kaikki on muuten tietysti valmiina. Suklaata ostettu, lahjat paketoitu ja koti siinä siivossa, että tontut voi kurkkia.

23.  Käytkö ennen joulua joulutapahtumissa? 

En. Minä käyn töissä ja raadan erästä tutkimusjuttua illat. Staw Warsin kävin katsomassa, lasketaanko se? :D

24. Mitä toivot lahjaksi tänä vuonna? 

Olen toivonut kaikkea sellaista, jota me tarvitsemme kotiin ja ihan elämiseen (uusia patalappuja, paistinpannu...). Olen todella surkea heittämään tavaraa pois ja varsinkin lahjojen suhteen minusta tulee todella sentimentaalinen, joten todella toivon, etten saa mitään krääsää, sillä en pääse niistä koskaan eroon.

Ei muuta kuin ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! :)

Rainbow Rowell: Carry On

 Kuva täältä

Simon Snow opiskelee viimeistä vuotta Watfordin koulussa, joka on tarkoitettu velhoille. Hän on the chosen one, jonka tehtävänä on pelastaa taikamaailma taikaa syövältä Humdrum-hirviöltä. Tätä hirviötä vastaan Simon on taistellut koko kouluaikansa yhdessä ystävänsä Penelopen kanssa, joka on järkkymättä seisonut Simonin rinnalla. Tänä syksynä kaikki menee kuitenkin päin prinkkalaa, sillä Simonin huonetoveri Baz on kadoksissa ja epäilemättä juonimassa uutta keinoa murhata Simon (yrittänyt jo useampaan kertaan nimittäin). Simonin tyttöystävä Agatha taas jättää Simonin Bazin vuoksi. Samaan aikaan Simonin mentori välttelee häntä ja kaiken päälle Bazin äiti päättää tulla kummitelemaan juuri hänelle, jolloin Simonin tehtäväksi jää miettiä, mikä on oikein ja kuinka toimia mahdottomassa tilanteessa.

Carry On on jonkin sorttinen Harry Potter fanfiction, jonka hahmot ja maailma on otettu Rowellin kirjoittaman Fangirl-kirjan sisältämän mielikuvituskirjasarjan sisältä. Kuulostaa monimutkaiselta ja siltä kirjan idea alkunsa vähän tuntuikin. Lukija heitetään keskelle maailmaa, jota ei erityisemmin rakenneta ja lukijan tehtäväksi jääkin maailman kuvittelu ja faktojen hyväksyminen. Tarina alkaa siitä kohtaa, kun päähenkilö Simon aloittaa koulun viimeisen vuoden ja on käynyt jo useamman taistelun Humdrumia vastaan. Asetelma voi koitua kohtalokkaaksi niille lukijoille, jotka eivät pahemmin Harry Potterista välitä sekä niille, joita ärsyttää kirjan epämääräisyys maailman suhteen. Itse kuitenkin tykästyin kirjaan sen samaan aikaan ihastuttavan tutulta tuntuvan maailman, mutta muuten omaperäisten hahmojen ja juonen vuoksi.

Pidin erityisen paljon Carry Onin kirjoitustyylistä ja sen lukuisista hahmoista. Kirjoitustyyli oli sopivan kepeä ja piti otteessaan koko tarinan ajan. Useampi hahmo toimii kertojana ja heistä jokaisella oli oma persoona eikä kenenkään näkökulma ollut mielestäni tylsä. Hahmot ovat todella hauskoja ja naurahdin useampaan otteeseen lukemisen aikana ihan ääneen heidän jutuilleen. Ihmissuhteiden rakennus oli aivan priimaa Carry Onissa ja yksi sen vahvimmista puolista. Penelopen ja Simon ystävyyssuhde oli uskottava, ja vaikka se vähän muistutti Harryn ja Hermionen suhdetta, oli siinä myös paljon omia piirteitä. Agathan ja Simoninkin suhde oli kiinnostava lisä tarinaan, joskin Agathaa pidin ehkä kirjan heikompana henkilönä. Paras hahmo (evör) oli tietysti Baz, josta pidin itse asiassa enemmän kuin jopa Simonista. Jokaisella henkilöllä oli kuitenkin hienosti rakennettu oma persoonnallisuus ja ihanan erilaiset ajatusmaailmat.

Kokonaisuudessaan kirja viihdytti minua loistavasti. Se on hauskaa hulluttelua Harry Potterin idealla ja henkilökuvilla. Kihisin innosta romanssin suhteen ja hahmot hurmasivat minut täysin. Kirjan ongelmaksi jää se, että vaikka henkilöt ovat todella persoonallisia, niin maailmanrakennus oli tosissaan vähän sinne päin eli monia asioita jätettiin selittämättä ja se häiritsi minua pikkuriikisen verran. Lisäksi kirja alkaa hyvin hitaasti ja juoni on vähän hapuileva. 

Carry On onkin hyvin hahmovetoinen kirja ja viihtyäkseen sen parissa lukijan täytyy pitää hahmoista. Itse selvisin alusta hienoisella tylsistymisellä, mutta joillekin se voi olla ratkaiseva tekijä. Kirjan loppu ei myöskään kuulunut aivan omiin lemppareihini. Se oli toki omaperäinen, mutta jokin jäi kaihertamaan tunnelmassa ja epilogi oli melko pitkä. Olisin halunnut, että loppu olisi joko tallonut sydämeni enemmän palasiksi tai pakahduttanut minut niin pahasti onnesta, että leijuisin ilmassa täällä kotona. Nyt loppu oli vähän sellainen meh.

Neljä tähteä. Luulen, että olisin rakastanut tätä enemmän, jos olisin lukenut Rainbow Rowellia aiemmin, vaikka kirjan voi vallan hyvin lukea ilmankin.

P.s. Carry On on aika huono nimi tälle kirjalle. Ei kuulostaa yhtään taikuritarinalta tai eeppiseltä seikkailulta, vaan joltakin John Greenin kirjalta. Tuo kansikuvakin on itse asiassa todella huono...

P.p.s. Poikaystävä kyseli, että mitä luen ja voin sanoa, että tätä kirjaa voi kuvailla myös suurta huvitusta aiheuttaen. Ainakin, jos vastaa hyvin kirjaimellisesti.

Tämän vuoden kirjajoululahjat muille

Tästä postauksesta tulee melko lyhyt, sillä en ostele joululahjoja tänä vuonna kuin lähimmille perheenjäsenille. Niistäkin ihmisistä pikkuveljeni ja poikkiksen vanhemmat voi suoraan laskea pois kirjalahjalistalta (ja oikeastaan poikkiksen siskonkin, mutta tänä vuonna hänelle sattui löytymään kirja). Poikkiksen äiti itse asiassa lukee aika paljonkin, mutta hän tykkää ostella kirjansa itse.

Kuva täältä

Isälleni ostin Jo Nesbon Verta lumella osa 2, sillä hän toivoi sitä kysyttäessä. Isäni lukee erittäin paljon dekkareita, joten ihan hirvittävän vaikeaa hänelle ei olisi keksiä luettavaa muutenkaan, mutta kivempi ostaa odotettu ja toivottu kirjalahja.

Kuva täältä

Äidilleni päädyin ostamaan Sofi Oksasen Norman. Pallottelin tämän ja Finlandia-palkitun Oneironin välillä. Totesin, että Oneiron on ehkä turhan raskas teos äidilleni enkä viitsi piinata läheisiä sillä elleivät he itse halua. Toivon mukaan pääsen itsekin sitten tätä kautta lukemaan Norman :D

Kuva täältä

Poikaystäväni siskolle ostin Kinuskikissa leipoo -kirjan. Näitä Kinuskikissan kirjoja hän on toivonut jo useampaan kertaa lahjaksi ja kerrankin muistin ostaa. Poikaystävä ihmetteli, että onko näissä kirjoissa jotain mitä blogeissa ei ole ole ja onko kirja ollenkaan hyödyllinen, mutta uskoisin, että kauniit sivut ja ihka oikean kirjan selailu on toisinaan hauskaa vaihtelua nettiselailulle. Ja jokainen fiksu markkinoija laittaisi sinne jotain materiaalia, jota ei ole muualla saatavilla, mutta kuka näistä nyt tietää.

Kuva täältä

Poikaystävälle ostin Harry Lehtosen Valmis tuskaan ja kuolemaan - Legionaalaisen muistelmat, koska tämäkin oli varsin suora toive. Ei tule siis yllätyksenä poikaystävälle, joten hyvin voin laittaa tänne esille. Joku sotakirja, ei mitään hajua ja itseäni ei kiinnosta kyllä ollenkaan :D (Ehdotin muuten poikaystävälle, että hän voisi tehdä omista kirjoistaan joskus vierailevia arvosteluja, mutta ei kuulemma osaa. Jatkan suostuttelua...)

Kuva täältä

Poikaystävän pikkuisille serkuille haluaisin ostaa vielä jonkun ihanan Astrid Lindgrenin kirjan. En vain ole varma, että riittääkö rahat :D Eemeliä kuulemma ovat jo lukeneet (oli minun ensisijainen valintani), joten haluaisin ostaa ehkä Peppi Pitkätossua tai Ronja Ryövärintyttären.

Itselleni olen ehtinyt ostaa itse asiassa jo kaksi kirjaa joululahjaksi, jotka aion lukea vasta sitten joulun jälkeen. Niitä esittelen sitten tarkemmin muiden joululahjakirjojen ohella. Ostin ne vähän niin kuin vahingossa innostuttuani ja nyt on vähän morkkis, kun rahat tuli käytettyä itseen... No, aina ei voi onnistua.

Mitäs muut ovat ostelleet joululahjakirjoiksi?

P.s. Olin katsomassa tänään Star Warsin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!