Täytyy sanoa, että olen erittäin yllättynyt siitä, kuinka hyvin olen suorittanut syksylle asettamaani TBR-listaa. Olen muistaakseni lukenut siitä kaikki muut paitsi Dickensin Kolean talon. Nyt viimeisimpänä TBR-listalta voin vetää yli tämän Cassandra Claren Clockwork Angelin.
Clockwork Angel sijoittuu 1800-luvulle ja kertoo Tessa Graysta, joka päätyy Lontooseen etsimään kadonnutta veljeään. Siellä hän törmää shadowhuntereihin, joiden elämäntehtävänä on tappaa demoneita ja jotka ovat valmiita auttamaan Tessaa löytämään veljensä. Tessalle alkaa selviämään ikäviä salaisuuksia hänen alkuperästään ja pian hän huomaa olevansa keskellä hyvän ja pahan sotaa tietämättä itse mille puolelle hän todella kuuluisi.
Olen lukenut Clarelta The Mortal Instruments -sarjan kolme ensimmäistä osaa enkä pitänyt niistä erityisen paljon. Halusin kuitenkin kokeilla The Infernal Devices -sarjaa, sillä monet booktubettajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että tämä on helpompi kirja lähestyä ja että Clare olisi kehittynyt kirjailijana tähän mennessä. Nyt Clockwork Angelin lukeneena minun täytyy yksinkertaisesti todeta, että Cassandra Clare ja minä emme ole tehty toisiamme varten.
Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, millä tavalla Clare kirjoittaa naispäähahmonsa. Hän näyttää pitävän heistä siten, että tytöt ovat hyvin riippuvaisia tarinan miessankareista. Pidän Tessaa melko heikkona päähenkilönä ja hän tuntuu käyttävän suurimman osan ajastaan pohtiessaan Williä sekä ihastustaan tuohon mahdottomaan poikaan. Tessa olikin melko passiivinen kaiken tekemisen suhteen enkä millään saanut itseäni kiinnostumaan hänestä tai hänen ongelmistaan sen vuoksi.
Päähenkilöongelmien lisäksi Claren kirjoitustyyli ei viehätä minua nyt yhtään sen enempää kuin aikoinaan Mortal Instrumentsia lukiessa. Olihan kirjoitus hieman parantunut, mutta edelleen samat vanhat asiat vaivasivat. Kirjoitustyyli sopii paremmin luultavasti minua nuoremmalle yleisölle. Varsinkin joka kappaleen alussa olevat historiallisilta kirjailijoilta lainatut tekstit saivat minut pyörittelemään silmiäni ja itkemään verta.
Tapahtumien sijoittuminen 1800-luvulle ei myöskään näkynyt millän tasolla kirjoituksessa. Ymmärsin kyllä, että pointtina oli, kuinka edistyneita shadowhunterit olivat, mutta itse olisin kyllä ollut iloinen, jos historiallisuus olisi välittynyt paremmin tekstistä. Kirjan tapahtumat olisivat voineet tapahtua aivan yhtä hyvin nykypäivän New Yorkissa kuin 1800-luvun Lontoossa, jos ei oteta huomioon liikkumista hevosvaunuin ja naisten mekkoja. Muutenkin maailmanrakennus oli hyvin huteraa ja sekavaa (aivan kuten Mortal Instrumentsissa).
Lukijana kannattaa varautua siihen, että romanssi dominoi tarinaa, vaikka varsinaista romanssia ei melkein edes tapahtunutkaan. Tarina on myös melko hidasliikkeinen ja päälle 400 sivua tuntuivat hyvin liioitelluilta suhteessa siihen mitä kirjassa loppujen lopuksi tapahtui. Mutta Clarella on tapana viivytellä paljastuksia ja kitkutella kolme kirjaa yhden paljastuksen varassa, joten en ihmettelisi, jos ensi osassakaan ei tulisi mitään uutta esille tarinassa.
Mutta ymmärrän kyllä, miksi jotkut ihmiset rakastavat näitä kirjoja. Maailma on hyvin omaperäinen ja kiinnostava. Clare osaa kirjoittaa kiehtovia miespuolisia hahmoja. Clockwork Angelissa sekä Will että Jem olivat hyvin rakennettuja hahmoja ja heillä kummallakin oli omat piirteensä, jotka ihastuttivat minua. Jos vahvasti romanssiin nojaava tarina ei haittaa, niin kirja tuottaa varmasti paljon iloa lukijalleen. Kirja on myös hyvin hahmovetoinen ja Tessasta pitäminen on tärkeää, jotta tarinasta voi todella nauttia.
Omasta puolestani voin vain sanoa, että kemiamme eivät Claren kanssa kohdanneet sitten ollenkaan. Luulenpa, etten enää yritä lukea hänen teoksiaan :D Kaksi ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!