The Wrath and the Dawn on löyhä mukaelma Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Joka ilta The Chaliph of Korasan (Khalid) ottaa itselleen uuden vaimon ja tappaa tämän auringon noustessa. Tällä tavalla Khalid murhasi myös Shahrzadin (Shazi) parhaan ystävän Shivan. Shazi haluaa kostaa rakkaimman ystävänsä murhan ja ilmoittautuu vapaaehtoisena vaimoksi Khalidille. Hänellä on suunnitelmissa selvitä useamman aamunkoiton ajan tuon hirviön kynsissä ja lopulta löytää keino, jolla voisi tappaa hänet. Niinpä Shazi ilta toisensa jälkeen kertoo kiehtovan tarinan Khalidille ja saa elää aina uuden päivän. Kaikki etenee täydellisesti suunnitelmien mukaisesti, mutta Khalid ei olekaan aivan sitä mitä Shazi oletti.
Minä viihdyin todella hyvin tämän kirjan seurassa. Varsinkin kirjan alkupuoli oli minun mieleeni ja luinkin ensimmäisenä iltana tätä puoli kahteen yöllä. Oli kiehtovaa seurata Shazin selviytymistä ja taistelua elämästään aina päivä kerrallaan. Khalid oli todella kiehtova hahmo varsinkin alussa, kun hän vaikutti niin tunteettomalta ja mielipuoliselta päätöksessään säästää Shazin henki.
Pidin melkeinpä kaikista hahmoista ja heillä kaikilla oli hauska huumorintaju. Huomasin naureskelevani useampaan kertaan lukiessani ja vieläpä eri hahmojen jutuille eikä vain sen yhden selkeästi vitsikkään hahmon. Shazissa oli kaikkia niitä piirteitä joita minä kaipaan protagonisteissani. Hän oli vahva ja päättäväinen, vähän arvaamaton ja toisaalta peloton käytöksessään. Khalid tosiaan oli todella kiehtova hahmo, sillä hän oli hyvin pitkälle yksi iso arvoitus. Kirjan mukana Khalid kuitenkin kehittyi vähemmän kiehtovaksi ja olisinkin toivonut vähän erilaista hahmon rakennusta hänelle. Henkilöitä seurattiin kolmannen persoonan näkökulmasta. Tarinaa pääsee seuraamaan Shazin lisäksi pääosin Tariqia, joka on kirjassa Shazin ensirakkaus. Tariq oli henkilönä ihan ok ja kiinnostava, mutta hänen kappaleensa kyllä kalpenivat Shazin kappaleiden rinnalla ja teki mieli aina hypätä Tariqin osuudet läpi.
Kieli oli toisinaan ehkä hieman melodramaattista, mutta kaiken kaikkiaan kaunista luettavaa. Arabimaailman kuvailu sujui ihan mukavasti ja paikkoja oli helppo kuvitella pään sisällä. Arabikulttuuri toi vähän vaihtelua perinteisiin YA-kirjoihin ja oli jo itsessään jännittävä asia minulle. Osin kulttuuri haiskahti kyllä vähän jenkkien mielikuvalle arabeista. Esimerkiksi ihmisten reaktiot ja tekemiset tuntuivat toisinaan turhan moderneilta suhteuttuna kirjan maailmaan. Pieni kiva lisä kirjassa oli taikuus, jota oli siroteltu vähän sinne sun tänne. Sitä puolta olisin toivonut vähän lisää kirjaan.
Vaikka viihdyinkin ihan mielettömän hyvin kirjan seurassa, niin muutamat asiat häiritsivät lukemistani jossain määrin. Hahmot olivat pintapuolisesti ihan oppikirjan mukaisia ja hyviä hahmoja, mutta jollakin tapaa he tuntuivat hahmoilta, jotka olivat temmaistu suoraan Kauniista ja rohkeista. Shazi oli ajoittain kaikessa herttaisuudessaan ja hauskuudessaan ärsyttävän hölmö. Jossain määrin hänen vahvuutensa ja fiksuutensa tuntui myös tuputtamiselta, sillä hän ei aina vakuuttanut minua noilla piirteillään. Hänen ja Khalidin välinen vetovoima jäi itselleni vähän sellaiseksi uskon asiaksi eli koska pidin tarinasta ja henkilöistä, halusin pitää heistäkin parina, mutta jotenkin ihan täysin en heidän kemiaansa ymmärrä.
The Wrath and the Dawn on kaikista eniten rakkaustarina kolmiodraamalla höystettynä ja se melko pitkälle määrittelee, miten paljon sinä pitäisit tästä kirjasta. Minun mielestäni romanssipuolta olisi saanut hillitä ja kirjassa olisi saanut olla vahvempi juoni taustalla, mutta romanssipuoli oli kyllä sinänsä hyvin kirjoitettu. Itse olin valmis antamaan kirjalle neljä tähteä, mutta sitten lopun "suuret" paljastukset jättivät minut kylmäksi ja juoni oli heikompi kuin olin koko alkukirjan ajan odottanut. Liian vahva romanssipainotus pilasi hahmojakin tekemällä heistä liian pehmeitä.
Nämä retellingsit/mukaelmat ovat minun kohdallani vähän hankalia. Monesti niiden inspiraation lähteet ovat olleet niin hienoja ja vahvoja teoksia, ettei YA:n kepeä ote meinaa riittää minulle. Mielestäni tälläkin kirjalla olisi pitänyt olla enemmän pokkaa (=raakuutta). Kuitenkin, kuten olen hokenut jo tuhat kertaa, minulla oli hauskaa tätä lukiessa ja innolla jään odottelemaan seuraavaa osaa. Plussaa muuten siitä, että tämä on kaksiosainen sarja eikä tarvitse taas tehdä tarinasta ylipitkää vain siksi, että halutaan trilogia.
3 - 3.5 tähteä. Annetaan nyt tuon korkeamman mukaan. Suosittelen mukaelmien ja YA:n ystäville, joita ei haittaa vahva romanssipuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!