Celaena Sardothien on tuomittuna pakkotyöhön vankileirillä, jossa useimmat ihmiset eivät selviä elävänä muutamaa kuukauttakaan. Ennen hänet tunnettiin maan vaarallisimpana salamurhaajana, mutta sitten joku petti hänet ja hänet tuomittiin rikoksistaan. Selvittyään vuoden ajan leirillä kruununprinssi Dorian tulee esittämään hänelle houkuttelevan ehdotuksen. Dorian tarvitsee isänsä järjestämään kilpailuun kilpailijan, jonka voittaja työskentelee kuninkaalle salamurhaajana. Palkinnoksi neljän vuoden työskentelystä kuninkaalle Celaena saa vapautensa, jos onnistuu ensin vain voittamaan kisan. Celaena tietää kuolevansa leirille pian eikä hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä sopimus. Niinpä Celaena lähtee Dorian mukaan hoviin ja taistelee henkensä edestä, jotta voi ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin edes haaveilla vapaudesta elämässään.
Throne of Glass on minun mielestäni melko hyvä YA fantasiakirja. Kokonaisuutena se on hyvin tasavahva eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempiä virheitä, jotka olisivat saaneet minut irvistelemään. Ihan täydellisesti tämä kirja ei minua kuitenkaan vakuuttanut enkä voi sanoa olevani aivan päätä pahkaa rakastunut kirjaan, mutta todella hyvin viihdyin sen seurassa.
Tarina liikkuu hyvällä flow'lla eteenpäin enkä ollut missään vaiheessa kyllästynyt. Tarina alkaa vahvasti ja imaisee heti mukaansa, keskiosa on hitaampi ja loppuosa kulkee jälleen kuin juna. Juoni olisi toki voinut olla monimutkaisempi ja haastavampi, mutta jos vertaan tätä muihin viime aikoina lukemiini YA-kirjoihin, sanoisin juonen olevan tässä kuitenkin hyvä. Enemmän toimintaa kuin yleensä YA:ssa ja vähemmän poikadraamaa. Mutta kyllä tämän YA-fantasiaksi silti tunnistaa.
Pidin kaikista hahmoista ja kirja onkin niiden osalta melko monipuolinen. Löytyi monia erilaisia persoonia ja mielenkiintoisia taustoja. Henkilöiden väliset kemiat olivat se heikompi puoli hahmoissa. Päähenkilö Celaenasta voisin mainita sen verran, että hän on tosiaan salamurhaaja, jolla on traaginen tausta ja häntä on helppo sympatiseerata. Lisäksi hän oli hauska tyyppi ja tykkäsin siitä, että hän pystyi itse huolehtimaan itsestään. Mutta hänen olisi pitänyt olla minun mielestäni itsekkäämpi ja pahiksempi kuin mitä hän loppujen lopuksi oli. Kirjan loppua kohden hänestä tehtiin melkoista pehmoilija enkä pitänyt siitä linjauksesta ollenkaan.
YA-kirjojen yksi synti on tässä kirjassa hyvin vahvana mukana: kolmiodraama. Itselleni ei kehittynyt mielipidettä oikein suuntaan eikä toiseen vielä tämän kirjan aikana, sillä pidin romanttista aspektia kirjan tylsimpänä elementtinä. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa se, että kaikki rakastuivat Celaenaan. En halua spoilata romanssiosioita keneltäkään, joten nyt skippaa seuraavaan kappaleeseen, kun kerron tämän hetkisen kantani: kuulun ilmeisesti siihen vähemmistöön, joka shippaa Doriania enemmän kuin Chaolia. Se johtuu siitä, että minä pidän huumorintajusta ja hauskuudesta elämässä ja Chaol oli melkoinen tosikko ja murjottaja. Chaol ei myöskään oikein tehnyt mitään Celaenan kanssa paitsi treenannut. Dorianissa taas ärsytti se instalovetus ja hattaraisuus. Dorian olisi saanut olla vähän tuhmempi tyyppi ja pelata vaikka vähän Celaenalla. Mutta ehkäpä kantani muuttuu, en ole mitenkään erityisen juurtunut tähän mielipiteeseen.
Kertauksena: viihdyin hyvin tämän seurassa ja innolla odottelen jo seuraavaa osaa. YA-fantasiaahan tämä on, mutta mielestäni varsin hyvää sellaista. Kolme ja puoli tähteä.
Saatan olla itse hieman liian vanha tälläisille ya-kirjoille, mutta ainakin tässä ensimmäisessä kirjassa eniten ärsytti juurikin päähenkilö ja se miten annettiin ymmärtää miten kova ja taitava hän on. Celaena jäi kovin kylmäksi ja etäiseksi hahmoksi, josta ei kauheasti välittänyt.
VastaaPoistaAion silti lukea/kuunnella toisen osan tästä sarjasta, koska sitä on kehuttu kymmenen kertaa paremmaksi.
Joo, siis yritän olla tätä nykyä vähän positiivisempi näiden ya-kirjojen suhteen ja siksi Celaenastakin puhuin näinkin kauniisti :D :D Hahmona mielestäni ihan ok, mutta ei missään nimessä mikään unohtumaton. Perus-ya ja itsekin huomaan, että oma ikä alkaa painaa, kun ärsyttää monien hahmojen yksinkertaisuus ja mustavalkoisuus.
PoistaLuin sen seuraavan osan noin viikko sitten ja sanoisin sen olevan parempi, mutta ainakin omat odotukseni sen suhteen olivat turhan korkeat. Se ei missään nimessä räjäyttänyt tajuntaani eikä ollut läheskään niin ihmeellinen kuin luulin :)