City of Ashes eli suomeksi Tuhkakaupunki oli kyllä jossakin määrin viihdyttävä kirja, mutta itse en kyllä rakastunut siihen, enkä oikeastaan voi sanoa erityisesti pitäväni kyseisestä kirjasta. Tarina oli hitaampi kuin ensimmäisessä osassa ja juoni ei ollut niin mutkikas. Maailmaan ei edelleenkään syvennytty sillä tapaa kuin olisin toivonut siihen syvennyttävän. Lisäksi Tuhkakaupunki oli hyvinkin ennalta-arvattava juoneltaan. Nauratti englanninkielisessä tiivistelmässä oleva "jännittävä" kysymys: "To complicate matters, someone in New York City is murdering Downworlder children. Is Valentine behind the killings — and if he is, what is he trying to do?" On kyllä sen tason mysteeri, etten ikinä arvaa.
Kirjasarja tuntuu edelleenkin kopiolta Harry Pottereista, Twilightista ja ties mistä muusta. Inkvisiittori on kuin suora kopio Dolores Pimennosta hahmona. Valentine on edelleen Voldemort vol. 2, mutta vähemmän pelottava ja aivan liian kliseinen. Näissä kirjoissa käytetään liian vähän aikaa oman maailman ja henkilöiden rakennukseen, ja aivan liian paljon aikaa romanssin jauhamiseen. Romanssin, joka on tässä vaiheessa minun mielestäni jokseenkin ällöttävä ajatuksena. Jos minä saisin tietää, että ihastukseni kohde olisi veljeni, uskoisin, että normaaleilla ihmisillä sammuisivat tunteet noin kahdessa sekunnissa. Minkälainen ihminen haluaisi nuoleskella oman veljensä kanssa? Ehkä minun pitäisi olla vain avoimempi, en tiedä. Lisäksi Dolores Pimennon kopio jo huusikin ratkaisun asiaan täyteen ääneen, mutta siltikään asian oikeaa laitaa ei voitu vielä paljastaa.
Hahmoista ehkä sen verran, että Clary on kyllä ärsyttävän tomppeli. On ihan tuhlausta, että jollekin niin hidasjärkiselle ihmiselle on annettu "supervoimia". Lukija huomaa monet asiat sata sivua ennen kuin Clary tajuaa ne. Lisäksi minua ärsytti se, miten hän halusi olla Simonin kanssa siksi, että parempaa miestä ei nyt ollut saatavilla. Simon taas oli niin säälittävä, ja se perinteinen suhteen kolmas pyörä, niin sanottu Twilightin Jacob, josta näkee jo sadan kilometrin päähän, ettei äijällä ole mitään jakoa tässä asiassa. Jace taas oli edelleen hahmona minun mieleeni, sillä hän oli juuri niin ärsyttävä kuin ihmiset tosielämässä tuppaavat olemaan. Ja hauskakin vielä siihen päälle. Plussana tietysti se, että Jacella tuntuu järki juoksevan toisin kuin Claryllä.
City of Ashes oli siis ihan ok, mutta odotin jotain paljon paljon paljon parempaa kaiken sen videobloggaajien hehkutuksen jälkeen. En ole edelleenkään kovinkaan iloinen, että menin ostamaan sarjan kaikki kuusi osaa itselleni. Huoh. Mutta kaiken kaikkiaan tarina liikkui ihan riittävällä vauhdilla eteenpäin, jaksoin lukea kirjan helposti loppuun eli siis mikään ihan totaalinen katastrofi tämä ei missään tapauksessa ollut. Tuhkakaupungissa oli montakin kohtaa, joissa minua ihan nauratti, sillä Clarella on kyllä ihan hyvä huumorintaju. Uskoisin, että olisin pitänyt tästä huomattavasti enemmän yläasteikäisenä tai lukioikäisenä.
Olisi hauska keskustella fanien kanssa, että mitä he ajattelevat minun pointeistani. Nämä ovat tietysti niitä kuuluisia mielipideasioita, että tuskinpa näistä voi mitään hirvittävän hedelmällistä keskustelua saada aikaan, mutta kuitenkin.
En muuten usko, että tykkäisin näistä suomeksi läheskään niin paljoa kuin englanniksi, sillä kieli on näissä vähän turhan raskasta. Englanniksi menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Esimerkikkilause omistamastani City of Ashesista sivu 330: "The sky was licked with the last tongues of a fading fire, the water had turned to iron." Liiallista hifistelyä ja kikkailua sanon minä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!