Tuntuu, että toistan itseäni kerta toisensa jälkeen, mutta kirjoitan vielä yhden postauksen Muukalainen/Matkantekijä-kirjasarjasta. Ihan vain ollakseni mahdollisimman epäselvä. Ei vaan, kaikki edelliset postaukseni näistä ovat sisältäneet paljon spoilereita, joten ajattelin tehdä nyt yhden spoilerittoman postauksen vielä. Ja olen minä lukenut tässä vaikka kuinka paljon (omasta mielestäni), mutta en nyt millään saa koostettua postauksia mistään niistä kirjoista. Pian tulee kyllä.
Ja tiivistelmä yhteensä kolmesta tuhannen sivun kirjasta: Claire matkustaa vahingossa ajassa taaksepäin 1700-luvulle. Näitä on ihan oikeasti mahdotonta tiivistää. Yhdenkin kirjan tiivistäminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta, sillä tuhatsivuisissa kirjoissa tosiaankin ehtii tapahtua asia jos toinenkin.
Muukalainen eli sarjan ensimmäinen osa tulee ehdottomasti olemaan yksi suosikkikirjoistani ikuisesti. Se ei ollut pelkästään romanttinen tarina vaan myös historiallinen seikkailu. Rakastin 1700-luvun Skotlantia ja juonta, joka kulki eteenpäin kuin juna. Etenkin Skotlannin koin erittäin viehättäväksi. Olisin voinut lukea toiset tuhat sivua pelkästään klaanien välisistä erimielisyyksistä ja nujakoinneista. Claire oli mielenkiintoinen päähenkilö ja kirjassa oli lukemattomia kiehtovia sivuhenkilöitä luettavaksi. Tarinassa oli hitaita kohtia, joiden yli hieman loikin, mutta kokonaisuudessaan kirja oli kyllä hyvin räiskyvä ja mieleenpainuva. Ongelmia tuotti lähinnä liiallinen raakuus, joka ei sopinut minunkaltaiselle vellihousulle. Mutta raakudessa oli se puoli, että se jäi mieleen kyllä niin vahvasti ja teki tarinasta erittäin yllättävän.
Sudenkorento oli sitten taas jonkinasteinen pettymys minulle. Olin kuitenkin niin rakastunut Muukalaiseen, etten osannut olla pitämättä siitä aivan täydellä teholla, vaikka se ei ihan oikeasti toiminut minulle. Syitä oli monia, mutta pahinta oli varmasti se, ettei kirjassa yksinkertaisesti tapahtunut juuri mitään ja asiat vain polkivat paikallaan. Kirjan lopun tiesi oikeastaan jo etukäteen, sillä kirjan alussa seurattiin tapahtumia "tulevaisuudessa", jonne Claire oli päässyt palaamaan. Minusta tuntui, että luin tuhat sivua vispaamista edestakaisin asioiden kulkiessa kohti suuntaa, jonka tiesi jo etukäteen. Sudenkorento ei onnistunut kertaakaan yllättämään minua millään toisin kuin Muukalainen teki monesti. Ainiin, ja tässä kirjassa Skotlanti puuttui melkein kokonaan. Buuuu!
Matkantekijä sitten taas oli kyllä aivan ultimaattinen fail (eli kaikille enklantia osaamattomille täydellinen epäonnistuminen) minun osaltani. Tässä vaiheessa Muukalaisen ihanuus oli jo sen verran ehtinyt haihtua, että tiedostin, etten pitänyt Matkantekijästä. Tarina oli jälleen kerran järkyttävän pitkästyttävä, Skotlannissa käytiin vain kääntämässä naamaa, ja kirjan henkilöt alkoivat muuttumaan tyhmiksi. Claire oli erityisesti todella ärsyttävä minun mielestäni. Pahinta kaikessa oli kyllä se, että juoni polki paikallaan eikä kirjalla tuntunut olevan mitään suuntaa. Luettuani kirjan mietin vain, että enpä olisi yhtään kokemusta köyhempi, jos en olisi lukenut kyseistä kirjaa. Minun mielestäni se oli pelkkä rönsyilevä, juoneton, tuhatsivuinen ylistys rakkaussuhteelle, jonka ongelmat alkoivat toistaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen, eivätkä päähenkilöt tienneet, mitä he olisivat elämältään halunneet.
Kaikesta tästä huolimatta suosittelen lukemaan kaikki kolme kirjaa tästä sarjasta. Perustelen tätä sillä, että muut ovat pitäneet näistä paljon enemmän kuin minä.
Ja pieni sananen ja vielä Outlander-TV-sarjasta: Onko siellä ketään muuta, jonka mielestä se on hieman hidastempoinen vai olenko tässäkin asiassa yksin? :D Minun mielestäni tuo 16 jaksoa per kirja tekee tahdista aivan äärettömän hitaan. Sarja näyttää kyllä upealta ja uskon, että pidän Sudenkorennosta ja Matkantekijästä enemmän telkkarista katsottuna kuin kirjana. (En muuten ihan hirvittävästi pidä Clairen näyttelijästäkään, mutta se voi johtua myös siitä, etten pidä Clairesta kirjoissa :D)
Harmi kun jatko-osat eivät kolahtaneet, mutta ymmärrän kyllä miksi. Itse en kuitenkaan kokenut jatko-osien antimia negatiivisella mielellä, koska olin ehtinyt hullantua täysin sarjan hahmoihin, etenkin Jamieen ja Claireen. Toiseksi minä pidän Gabaldonin rikkaasta kerronnasta, se on suurta herkkua mielikuvitukselle tosin myönnettävä on että välillä se on turhan hidasta :D Ja vielä kolmanneksi sarja osaa herättää niin paljon tunteita laidasta laitaan, jonka takia se on minut valloittanut. Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Skotlannissa touhut kiinnostivat enemmän kuin esim. Ranskassa.
VastaaPoistaKaikkia ei voi miellyttää, niin se vain on. Ja TV-sarjasta, että kyllä se vähän hitaanpuoleisesti eteni, mutta omalla kohdallani innotukseni vain nousi kun kohokohtiin lähestyttiin kiusoittelevasti ja hitaasti hyvällä tavalla :D
Joo, minä en ymmärrä, että miten minä en jotenkin päässyt mihinkään muuhun tunneskaalaan näissä kuin suuttumukseen tai tylsistymiseen :D Ärsyttää, olisin niin halunnut nauttia näistä. Mutta odotukseni ovat kovat TV-sarjalle. Visuaalisuus tuo oman lisän kiinnostavuuteen ja tykkään näistä Muukalaisenkin jaksoista, välillä vaan puudutti hidas tahti, mutta on se niin kaunista katsottavaa, ettei voi kun nauttia :)
Poista