Libba Bray Kauhun ja kauneuden valtakunta on esimmäinen osa Gemma Doyle -sarjasta. Kirja sijoittuu jonnekin 1800 - 1900-luvun taitteeseen ja on historiallista fiktiota/fantasiaa. Gemma on 16-vuotias, ja hänet on kasvatettu Intiassa siihen saakka, kunnes hänen äitinsä murhataan. Gemma näkee näyssään, kuinka hänen äitinsä murhattiin, ja salaperäinen Kartik varoittaa häntä hänen kyvystään. Gemma palataa Englantiin sisäoppilaitokseen ja hänen kiinnostuksensa herää koulun hämärää menneisyyttä kohtaan. Hän löytää päiväkirjan, jonka kirjoittajalla näyttäisi olevan samoja voimia kuin Gemmalla, ja yhdessä uusien ystäviensä kanssa he oppivat pakenemaan viktoriaanisten naisten todellisuutta Gemman voimien avulla.
En rakastunut Kauhun ja kauneuden valtakuntaan, mutta kyllä se minua onnistui viihdyttämään. Ollakseen erinomainen kirja oli vähän turhan yksinkertainen ja tarina liian sotkuinen. Toisaalta tykkäsin kirjan hahmoista ja historiallisuus toi vähän erilaista maustetta kirjaan. Jotenkin tässä oli paljon hyvää, mutta mikään ei ollut loppuun asti sellaista, että olisi voinut sanoa jee.
Maailmanrakennus paranormaalien, eli tässä kyseisessä kirjassa näkyjen ja muiden taikajuttujen osalta oli vähän niin ja näin. Paljon jäi minusta selittämättä ja toisaalta osittain maailma tuntui hölmöltä. En kokenut ideaa taikojen valtakunnista mitenkään kiinnostavilta. Kirjasta puuttui sellainen sisukkuus, jota olisin kaivannut ja joka olisi tehnyt tästä omaperäisemmän. Esimerkiksi olisin kaivannut tytöille rangaistuksia heidän rikkomuksistaan. Loppu jäi hätäiseksi ja tietysti siinä määrin aukinaiseksi, että seuraava osa olisi vähän pakko lukea, jos haluaisi tyydyttävän päätöksen, mutta en jostain syystä jäänyt tähän yhtään koukkuun eikä asia minua kiinnosta. Jostain syystä koko kirjan ajan oletin, että juoni oli jotenkin todella nerokas ja niin hieno, etten millään tajunnut mitä tarinassa todella tapahtui, mutta lopulta tarina olikin aika yksinkertainen eikä mikään ihmellinen.
Historiallinen aspekti oli mielenkiintoinen, varsinkin, kun 1800-luvun loppuun sijoittuvia kirjoja on tullut luettua melko vähän. Minä olen vähän heikkona kaikkiin historiallisiin juttuihin ja rakastan kaikkia vanhoja tapoja ynnä muita, joten kirja kiinnosti sen vuoksi minua. Mutta. Tämä ei tuntunut minusta siltä, että se olisi oikeasti tapahtunut viktoriaanisen englannin aikaan. Ihmiset olivat ihan liian moderneja, ymmärrän kyllä, että naisten oikeudet oli vähän se pointtikin, mutta se teki historiallisesta aspektista vähän päälle liimatun. Historiallisuus ei tuonut tähän mitää omaa särmäänsä, kirja olisi voinut tapahtua missä tahansa ajassa.
Myös hahmot olivat ristiriitaisia. Bray varmasti haki epätäydellisillä hahmoilla aitoa tunnetta, ja minähän rakastan epätäydellisiä hahmoja, mutta hahmot olivat enemmänkin ilkeitä teinejä kuin epätäydellisiä ihmisiä. Heidän luonteenpiirteensä olivat epäjohdonmukaisia eikä niitä viety loppuun asti, jotta hahmot olisivat tuntuneet todellisilta ja kiinnostavilta. Instarakkaus Gemman ja Kartikin välillä oli vähän typerä. Tai no, ei se ollut mitään rakkautta, Gemma vain ihastui Kartikiin, mutta Gemma ei viettänyt kirjassa juurikaan aikaa hänen kanssaan. Se aika, minkä he viettivät yhdessä, oli täynnä ristiriitaisuutta ja Kartik kohteli Gemmaa huonosti. Kaikki se instarakkaus perustuikin lähinnä "eksoottiseen" ulkonäköön, kuten Bray asian selitti. Kartik muuten myös kuului Rakshnoihin tms., mutta sitäkään ei vaivauduttu avaamaan ollenkaan. Plääh.
Goodreadsissa annoin tälle kolme tähteä, mutta näin jälkeenpäin se tuntuu vähän turhan anteliaalta.. Siispä annan 2.5 tähteä ja tällä hetkellä pyöristäisin tämän kahden tähden suuntaan. En syttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!