Cassandra Clare: City of Glass (#3 The Mortal Instruments)

En tiedä katsooko kukaan teistä South Parkia, mutta siinä on sellainen kiinalainen ravintola nimeltään City Wok. City Wokin omistaja ääntää ravintolan nimen aina niin, että se kuulostaa kuin hän sanoisi Shitty Wok. Teki niiiiin paljon mieli kirjoittaa otsikkoon "Shitty of Glass". Että kiitos vaan South Parkille.

Tämän postauksen julkaisu jäi vähän riippumaan siitä syystä, että en ollut kovinkaan tyytyväinen tähän kirjaan :D Siirsin ja siirsin tätä kerta toisensa jälkeen, mutta päätin tsempata asian kanssa.

Niin juu, varoitukset, tämä sitten spoilaa kahta edellistä osaa.

Kuva täältä

City of Glass jatkuu lähes samasta kohtaa kuin City of Ashes päättyi. Jace "perheineen" on lähdössä Alicanteen ja Jace on luvannut Claryllekin, että hän pääsee matkaan, sillä sieltä saattaisi löytyä parannuskeino Claryn äidin koomaan. Jace kuitenkin jättää Claryn taakseen ja ottaa vahingossa Simonin mukaansa. Clary ei sellaista kepposta hyväksy, vaan päättää omin avuin hankkiutua Alicanteen eli ns. lasikaupunkiin. Alicantessa onkin meneillään melkoinen hulina, Simonia kohdellaan huonosti ja Valentinelle on hallussa kaksi kolmesta Mortal Instrumentsista eli ei hyvin mene. Shadowhuntereiden maailma on uhattuna ja he ovat sodan partaalla - onko Valentinea vastaan mahdotonta taistella?

City of Glass ei onnistunut viihdyttämään minua enää läheskään niin hyvin kuin City of Bones tai City of Ashes onnistui. Positiivisena jäi mieleen muutamia asioita. Rakastin Jacea edelleen, hän on niin ihanan ylimielinen, mutta valitettavasti Clare oli tehnyt hänestä tähän vähän turhan märisevän ja nössön. Simon sitten taas parani henkilönä City of Glassissa, ja aloin oikeastaan tykkäämään hänestä entisen ihan-sama-asenteen sijaan. Valentinekin parani hahmona, mutta jäi edelleen melko epäoriginaaliksi pahikseksi.

Yksi suuri ongelma oli Claryn ja Jacen välinen suhde. Se oli samaan aikaan hämmentävä, epämiellyttävä, naurettava ja ennalta arvattava. Jace ja Clary edelleen rakastavat toisiaan, vaikka tietävätkin olevansa biologiset sisarukset. Heillä oli ihmeellisiä, minua häiritsevää käytöstä kirjassa, josta en pitänyt. Ainakin minua ahdistaisi ajatus oman veljen kanssa pussailusta enkä oikein millään saa itseäni sympatiseeraamaan heitä, (huom! spoileri tämän kappaleen loppuun saakka, skippaa yli, jos et halua lukea!) vaikka ymmärränkin lukijana koko ajan, että eivät he oikeasti voi olla sisarukset. Siksi tämän suhteen vatvominen oli minulle lukijana naurettavaa ja ennalta arvattavaa. Ärsytti, kuinka asiaa piti pitkittää ja pitkittää, vaikka käytännössä viime kirjassa, Tuhkakaupungissa, Dolores Pimennon kopio huusi asian jo ääneen.

Juoni myöskin laahasi melko hidasta tahtia. Edellisissä kirjoissa asiat ovat minun mielestäni liikkuneet kuitenkin edes jollain tapaa jatkuvasti eteenpäin, mutta valitettavasti nyt tuntui, että mitään ei oikein tapahtunut ensimmäiseen neljään sataan sivuun. Skippasin sivuja kyllästyttyäni turhaan jaaritteluun ja asioiden jauhantaan.

Hitaan tarinan kulun lisäksi nämä kirjat kärsivät hyvin paljon ennalta arvattavuudesta. Kolmatta Mortal Instrumentsia kutsuttiin peiliksi, ja se oli kyllä niin ilmiselvä asia minulle heti alusta saakka, että kyllästytti, kun senkin paljastamista piti pitkittää niin kauan. Myöskin se, miten Valentine sai demonien verta kaupunkiin oli niin ilmiselvää, etten ymmärrä kuinka hitaalla kaikki kävivät, kun pohtivat sitä kirjassa niin kauan.

Joku voisi kysyä, että miksi annoin esimerkiksi The Selection-sarjalle paremmat tähtiluokitukset, vaikka se oli kuitenkin sen asteista hömppää, ettei toista ole olemassakaan. No, se johtuu ihan siitä, että The Selection -kirjoja lukiessa oli ilmiselvää, että toiminnallisuus ja juoni ovat toissijaisia. Sitten, kun niissä tapahtuikin jotakin järkevää, niin se oli vain positiivinen yllätys ja plussa. The Mortal Instrumentsissa taas kävi niin, että toiminnallisuus ja juoni kutistuivat rusinaksi, ja rakkausdraama paisui paisumistaan. Odotin kirjoilta paljon hienompaa tarinaa kuin mitä sain, mutta toisaalta, jos odotukseni olisivat olleet samat molemmille sarjoille, luultavasti The Mortal Instruments saisi paaaljon paremman arvosanan. Koska olihan tämä nyt parempi kuin The Selection, jos arvioisin niitä samassa sarjassa. Kaikki on suhteellista ja niin poispäin.

Olen varmaan joka postauksessa jaksanut asiasta mainita, mutta olen tosiaankin ostanut kaikki The Mortal Instruments -sarjan kirjat eli ei tämä riemu suinkaan tähän lopu..... :D TV-sarjaa vielä odotellessa. Varmaan kaikki fanit toivovat, että asioita muutettaisiin mahdollisimman vähän kirjoista, mutta minä kyllä toivon, että tuota sisarusromanssia ei olisi niin paljon.