Ugly Love kertoo Tatesta, joka muuttaa veljensä luokse asumaan Californiaan ja päättämään opintojaan sairaanhoitajana. Hän tapaa veljensä naapurin, Milesin, joka on komea lentokapteeni, ja heidän välilleen kehittyy kemiaa, vaikka he eivät muuten olekaan erityisen innostuneita toisistaan. Kun he huomaavat molempien tuntevan vetovoiman heidän välillään, tilanne on täydellinen, sillä Miles ei halua rakkaussuhdetta ja Tatella ei ole aikaa rakkaudelle. Niinpä he aloittavat seksisuhteen, jolle Miles on asettanut kaksi sääntöä: 1. Älä koskaan kysy menneisyydestä 2. Älä koskaan odota tulevaisuutta. Mutta alkuun niin helpolta kuulostava tilanne muuttuu nopeasti vaikeammaksi ja vaikeammaksi, ja sydämien särkyminen on pakollista.
Colleen Hoover on kyllä yksi parhaista NA-kirjallisuuden kirjoittajista, joita olen lukenut. Hänellä on omat ongelmansa, mutta jollakin tapaa hänen kirjoitustyylinsä on kummallisen addiktoiva. Oikeastaan hän on erittäin hyvä kirjoittamaan, vaikka sisältö olisikin melkoista soopaa. Huomasin olevani ihan tärinöissä tätäkin lukiessa, kun kirja veti minut niin sisälle tarinaan. Kirjassa oli kylläkin hieman hitaampi kulku kuin aiemmissa Hooverin kirjoissa, jotka olen lukenut, ja huomasin muutaman kerran olevani hieman kyllästynyt tarinan hitaaseen eteenpäin kulkuun. Tässä oli myös huomattavasti enemmän eroottisia kohtauksia kuin lukemassani Hopelessissa, ja jossakin vaiheessa huomasin saaneeni myös niistä tarpeeksi.
Hooverin hahmot ovat yleensä myös hyvin monimutkaisia ja aitoja. Hän tuntuu kirjoittavan aina sellaisen uskottavamman version niistä kirjallisuuden naurettavista ja kliseisistä hahmoista. Tosin edelleen jonkinlaisella fantasialisällä hahmot säilyvät ja hipovat uskottavuutta/ovat sen uskottavuuden ulkopuolella himpun verran. Ugly Lovessa pidin etenkin tarinan naispäähahmosta, Tatesta, joka oli ihanan tavallinen ja fiksu nuori nainen. Jotkut saattaisivat pitää häntä tylsänä hahmona, mutta minä kutsuisin häntä ennemminkin tavalliseksi ihmiseksi. Ainut, mikä Tatessa risoi, oli se, että hän tuntui antavan kaiken anteeksi todella helpolla ja antoi muiden kohdella häntä huonosti, vaikka muuten olikin vahva naishahmo. Ugly Loven miespäähenkilö, Miles, taas oli vähemmän suosikkini. Hän oli jopa sekopääksi luokiteltava tunteidensa intensiteetin vuoksi. Hän olisi kaivannut vähän enemmän rosoisuutta ja inhimillisyyttä hahmoonsa ollakseen todella rakastettava ja oikeasti uskottava.
Hooverillahan on tapana kirjoittaa tarinoihin aina jokin kamala tapahtuma jonkun tarinan henkilön taustalle. Siis joku oikeasti todella ikävä asia. Tässä kirjassa tapahtuma oli ennalta arvattavissa paremmin kuin Hopelessissa, mutta oli kyllä hyvin tunteita herättävä ja sydäntä särkevä. Ehkä nämä ikävät asiat ovat yksi syy, miksi Hooverin pariin palaan aina, sillä tiedän näiden tarinoiden koskettavan aina todella syvältä, vaikka tarina alkuun tuntuisikin typerältä ja höttöiseltä. Tarinoissa on aina myös jokin syvempi, mieleen jäävä asia näiden traagisten tapahtumien vuoksi.
Mutta, minä viihdyin todella hyvin Ugly Loven seurassa, vaikkakaan se ei ollut suosikkini Hooverilta. Nyt tahtoo vain lisää Hooveria! Sitä jää kummallisen tyhjä olo näin intensiivisen ja tunteita kuluttavan kirjan jälkeen. Hooverin kirjoja ei voi suositella kovin nuorelle lukijalle, sillä nämä sisältävät seksiä ja muutenkin raastavia juttuja. Itse olisin ehkä voinut alkaa lukemaan näitä joskus 19-vuotiaana niin, että olisin osannut suhtautua näihin oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!