Shadow and Bone kertoo Alinasta, joka asuu Ravkan valtakunnassa. Ravkaa pitkin halkoo Shadow fold, jossa elää hirvittäviä olentoja. Ne syövät ihmisiä elävältä ihmisten yrittäessä ylittää Shadow foldin pakollisten asioiden vuoksi. Alina on kasvanut orpokodissa yhdessä Malin kanssa ja nykyisin he ovat töissä armeijalla, jossa Alina tosin on vain vaivainen kartoittaja. He ovat lähdössä ylittämään Shadow foldia ensimmäistä kertaa elämässään armeijan leivissä, kun selviää, että Alinalla on voimia, ja hän kuuluu Grishoihin eli vähän niin kuin taikoja osaaviin ihmisiin. Salaperäinen Darkling johtaa Grishoja, ja vie Alinan mukanaan oppimaan lisää voimistaan Ravkan kuninkaallisten luokse.
Ihan ensiksi. Onko ihan kamalaa, jos naureskelen täällä tuolle kannen "'Unlike anything I've ever read' Veronica Roth"? Koska minun mielestäni Shadow and Bone on aikalailla tyypillinen YA-kirja. Sen ainut erikoisuus on sen maailma, joka on heikohkosti rakennettu ja vaikeasti ymmärrettävissä. Muuten siinä on kaikki mahdolliset YA-kliseet. Minua niistä häiritsivät eniten kolmiodraama sekä se perinteinen "tyttö, joka on tylsä-ja-ruma, mutta muuttuu superspesiaaliksi ja kauniiksi". Shadow and Bone onkin vähän kinkkinen arvosteltava, ja varsinkin tämä ensimmäinen osa tuotti minulle hankaluuksia, kun en vielä tiennyt mitä tuleman piti.
Alina oli päähenkilö minun mielestäni yksinkertaisesti huono. Hän oli ärsyttävän negatiivinen suhteessa itseensä. Aina valittamassa, kuinka hän oli omasta mielestään niin ruma ja hän vältteli jopa peilejä sen vuoksi. Ehkä vähän terveempää käytöstä toivoisin päähenkilöltä näin henkilökohtaisesti, vaikka tiedän tuon päähenkilötyypin myös vetoavan osaan populaatiosta. Mal ei myöskään kerännyt sympatioitani erityisesti tässä kirjassa. Darkling on kyllä mielettömän kiehtova henkilöhahmo ja hänen suuri osansa tässä ekassa osassa tekikin tästä kirjasta suureksi osaksi viihdyttävän.
Mainitsin tuossa ylempänä myös huonosta maailmanrakennuksesta ja se ikävä kyllä oli varmaan harmittavinta kaikesta. Ilmeisesti tämä Ravka on dystopia-Venäjä, mutta sitä ei kyllä olisi arvannut yhtään mistään muusta kuin osasta nimistä, ja siitä, että tässä oli samovaareja ja juotiin teetä. Jätti siis kylmäksi ja olisi voinut tapahtua ihan yhtä hyvin dystopia-Jenkeissä. Toisaalta tämä maailma oli hyvin omanlaisensa eikä muistuttanut muita lukemiani dystopioita (mutta en minä nyt niin paljoa toisaalta ole ehtinyt lukemaan). Tämä oli lähempänä fantasiaa kuin dystopiaa maailmaltansa, mikä ilahdutti kovasti, vaikka rakennus jäi vähän vaiheeseen. Esimerkiksi Shadow fold jäi mieleeni melko epämääräisenä asiana, ja se kuitenkin oli melko konkreettinen ja merkittävä asia kirjassa. Nämä Grishat ja heidän voimansa sitten taas olivat erittäin hämärä kökkerö ja joukko asioita, joita yritettiin kyllä selittää, mutta jäi vähän sellainen olo, että kirjailija ei onnistunut ihan siirtämään kaikkia asioita päästään lukijalle.
Mutta toisaalta minä viihdyin tämänkin seurassa. En ollut kertaakaan tylsistynyt ja kirja meni aivan hujauksessa ohi. Lähinnä vasta, kun kirja päättyi, jäin pohtimaan, että mistä minä taas oikein maksoin, ja aloin pelätä jatko-osien puolesta. Kaikki jäi aivan liian levälleen ja oli niin sekavaa. Kirjassa oli myös muutamia pieniä ylläreitä ja muutoksia tyypilliseen juonen kulkuun, mikä ilahdutti lukijana. Lisäksi Alina kehittyi kaikkien itseinho-ongelmiensa kanssa ja muuttui siedettävämmäksi.
Tavallaan arvostan todella paljon Bardugon kuvittelemaa maailmaa ja yritystä luoda jotain aivan omanlaista, mutta toisaalta liian monet asiat häiritsivät lukukokemustani ja odotukseni olivat kovemmat. Seuraavia osien lukeminen ehkä selventää ajatuksiani. Annan tälle epämääräiset kolme tähteä ja jään pohtimaan asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!