Meda on nuori tyttö, joka syö ihmisten sieluja. Hän yrittää kyllä syödä pelkästään ns. pahojen ihmisten sieluja, mutta siitä ei pääse yli, että hän nauttii hyvin paljon siitä olivat ihmiset sitten pahoja tai eivät. Meda kuvittelee olevansa ainut, spesiaali sieluja syövä hirviö, sillä niin hänen äitinsä hänelle kertoi, mutta sitten hän törmää miehiin, jotka tekevät samaa kuin hän. Ikävä vain, että he haluavat tappaa Medan heti hänet nähdessään. Silloin hänet pelastaa crusadereiden (ristiritareiden, eh) komea sankari, jonka tehtävänä on tappaa Medan kaltaiset hirviöt. Mutta sankari, Chi, ei tajua Medan olevan sielujen syöjä itsekin, ja Chi ottaa hänet turvaan "hyviksien" luokse, jossa Meda yrittää kieroilla itselleen tärkeitä tietoja.
Cracked oli mielestäni todella hyvä nuorten aikuisten kirjaksi (YA-kirja siis). Siihen voi vaikuttaa myös se, että minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia kirjan suhteen, sillä olin lukenut siitä niin vähän etukäteen. Tässä oli kunnolla asennetta ja toimintaa. Monet YA-kirjallisuuden ärsyttävimmät kliseet oli jätetty pois, vaikkakaan maailma ei toisaalta ollut se omaperäisin.
Erityisesti hahmot tekivät tästä kirjasta niin erinomaisen YA-kirjan. Meda oli aivan superhyvä päähahmo, vahva ja samaanaikaan osittain pahis ja osittain hyvis. Eikä mikään sellainen muka-pahis, vaan oikeasti julma tyyppi. Hän on hyvin itsekäs ja kaikissa tilanteissa keskittyi suojelemaan omaa etuaan. Alkaa tulla korvista ulos jo kaikki epäitsekkäät, itseuhrautuvaiset neitoset, jotka eivät edes saa mitään aikaan itsenäisesti. Lisäksi kirjassa oli toinen vahva ja erikoinen naishahmo, Jo, joka oli kunnon v-mäinen akka suurimman osan ajasta ja sai kyllä monet hymyt aikaan naamalle. Alla vähän näytettä Medasta ja Chistä. Chi on siis se sankari, joka hänet tosiaan kirjan alussa pelasti.
This boy might have answers; I just have to take them from him. I consider the many tools at my disposal eyeing his large blood-splattered frame, and settle on my weapon of choice - one so infrequently used I need to dust it off first.
My eyes fill with tears. "Wha-" I swallow hard -"what were those things?"
"Demons." Thanks, Einstein. I got that part. "Turns out spiritual warfare is a lot less theoretical than you probably think."
How many times had he practiced that line? I wouldn't make judgements on what I think, silly boy. I let a tear trickle over.
He hurries to reassure me. "Don't cry - I'll protect you."
Humiliating. Absolutely humiliating.
"What do they want?" I ask. The boy sits down on the floor next to me and pats my bruised back reassuringly. I try not to wince and look up at him like he's my hero - which is equally painful.
Oli myös aika piristävää se, ettei tässä kirjassa ollut YA-kirjallisuudelle tyypillistä romanssia päähenkilöllä. Hän kyllä leikitteli Chin kanssa useampaan kertaan, mutta lähinnä omia tarkoituksiaan varten. Oli hienoa, että tyttö pystyi olemaan vahva ja sankari myös ilman miestä, ja tässä kirjassa tyttöjen välinen ystävyyssuhde oli tärkeämpi kuin tytön ja pojan välinen romanssi. En olisi millään jaksanut lukea mitään tarinaa ikuisesta insta-rakkaudesta..
Tarina oli melko hyvä, mutta kuten jo mainitsin niin tämä demonit vastaan hyvikset on teemana jo melko nähty. Sinänsä mitään yllätyksiä juonessa ei varsinaisesti tullut, mutta kirja oli kiinnostava ja hauska kaiken aikaa, sillä Meda oli niin kiero tyyppi ja Jo'n epäileväisyyttä oli mielenkiintoista seurata. Ainoastaan lopusta voisin valittaa muutaman sanan, sillä se tuntui liian pehmoiselta ja lällyltä, kun kirja alkoi niin vahvasti. Mutta toisaalta, kirjan loppuun ei jäänyt mitään cliffhangeria, ja näistä voisi lukea pelkästään tämän yhden osan ja olla tyytyväinen lopputulemaan.
Oikein hyvin viihdyin siis tämän seurassa, ja jos siellä on YA-kirjoista kiinnostuneita ja englantia taitavia, niin suosittelen tämän kyllä lukemaan. (Olen lukenut koko sarjan jo läpi ja olin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen siihen. Jatko-osista tulossa muutaman postauksen kuluttua lisää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!