Eliza Crewe: Crushed ja Crossed (Soul Eater #2 ja #3)

Nämä ovat nyt siis jatko-osia Eliza Crewen kirjalle Cracked, ja nämä voivat spoilata ykkösosaa jossain määrin. Haluan kuitenkin sanoa, että kyseessä oli todella tasavahva sarja ja nuorten aikuisten kirjallisuudeksi todella hyvää tekstiä. Sitten asiaan.

Kuva täältä ja täältä

Soul Eater -sarjassa seurataan Meda Melangea, tyttöä, joka syö ihmisten sieluja. Hän on joutunut demonien ja hyvisten välisen taiston keskelle, eikä oikein itsekään tiedä, mille puolelle hän kuuluu. Meda koittaa epätoivoisesti tehdä oikeita valintoja ja selvitä elossa, mutta aina se ei ole ihan niin helppoa.

Kakkoskirjan lukemisen jälkeen totesin Goodreadsissa, että minun varmaan täytyy mennä vieroitukseen näiden lukemisen jälkeen. No, en joutunut vieroitukseen, koska minulle tuli niin saakelisti kouluhommia tehtäväksi, etten ehtinyt miettiä yhtään mitään muuta kuin koulusta selviämistä. Mutta siis, näissä oli kyllä jotain aivan mielettömän koukuttavaa ja hienoa, minkä vuoksi vähän pelkäsin vieroitukseen joutumistakin.

Juonihan näissä ei ole mikään erityisen maailmaa mullistava tai päätä räjäyttävä, mutta ihan hyvä. Itse en ole ihan hirvittävä demonit ja enkelit -taisteluiden fani ja suhtaudun aina vähän varauksella niihin kirjoihin. Minun mielestäni niissä on vaikea pitää juurikin se järkevän ja uskottavan raja pystyssä. Soul Eater -sarja kuitenkin onnistui minun mielestäni kulkemaan tässä taistelussa sellaista viivaa pitkin, että olin tyytyväinen ja tavallaan suhtautui melko realistisesti asiaan (no, niin realistisesti kuin fantasiassa nyt ylipäätään voi suhtautua). Tarinasta ehkä nipottaisin kaikista eniten siitä aivan lopusta, joka mielestäni jäi kaipaamaan jonkinlaista lisäpotkua tai asiaa, joka olisi vähän yllättänyt minut.

Näiden kirjojen ehdoton vahvuus ovat hahmot, ja se on se syy, miksi minäkin ihastuin näihin niin lujaa. Näissä on minun mielestäni yksi parhaimmista päähahmoista ja protagonisteista nuorten aikuisten kirjallisuudessa, Meda. Hän on sellainen tyttö, jonka puolesta lukijan ei tarvitse pelätä, että hän olisi liian nössö pelastaakseen itsensä tai käyttääkseen hyväkseen kaikkia voimiansa. Hän hakkaa kaikki mennen tullen ja laittaa vielä pinoonkin. Hän on itsekäs ja manipuloiva, hyvin inhimillinen hahmona. Meda ei todellakaan ole mikään pyhimys tai suuri sankari.

Toinen todella upeasti rakennettu hahmo on Medan paras ystävä, Jo. Jo on rampa (toinen jalka) ja melkoinen ämmä suurimman osan ajasta. Hänellä ja Medalla on tämän sarjan läpi aina vain paraneva ihmissuhde, joka saa nauramaan ja tuntemaan kaikenlaisia tunteita, joita ystävyyssuhteessakin tuntee. Ihanaa, että tyttöjen välinen ystävyys on esitetty näin kauniisti. Muista hahmoista on sitten pakko mainita kakkoskirjasta eteenpäin suuremman osan saava Armand, joka on kyllä jotain sanoinkuvailemattoman hyvää. Vikassa kirjassa hän oli heikompi hahmona kylläkin, mutta siltikään en voinut olla toivomatta jatkuvasti, että kunpa hän tulisi aina seuraavalla sivullakin vastaan. Niin ihana.

Jos juoni olisi näissä edes hitusen parempi, olisi tämä ehdottomasti viiden tähden sarja minulle. Voi olla, että annan vähän liikaakin anteeksi juuri näiden hahmojen takia, ja valittaisin tarinasta enemmänkin, jos en olisi niin tykästynyt näihin hahmoihin. Näissä ei ole tylsistyttävää ikuisesti yhdessä -romanssia, ihmiset hyväksyvät toisensa sellaisina kuin he ovatkin ja naisten välistä ystävyyttä korostetaan yli kaiken. Ja minä pystyin aina olemaan päähenkilön, Medan, puolella, sillä hän oli niitä henkilöitä, joka tuntui aina olevan järkevä ja tekevän oikeita päätöksiä.

Valitettavasti tämä sarja on melko tuntematon, enkä luultavasti tule koskaan näkemään Medaa elokuvateattereissa, vaikka se olisikin ihan mahtavaa.