Kukaanhan ei ole haastanut minua tähän, mutta päätin itse omatoimisesti haastaa itseni. Koska olen ajastellut postauksia noin kuukauden verran eteenpäin näin kesällä, tulee tämä julki syyskuun puolella eli kesää tämä haaste ei ole nähnytkään, mutta väliäkös sillä.
Eli jos jotakuta siellä kiinnostaa, kuka täällä blogin takana hyörii, niin ehkä tästä saa jotakin irti.
1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.
Hehee, ette tiedä minusta juuri mitään, mutta kohta tiedätte sellaisen asian, jota minusta eivät tiedä edes parhaimmat ystävänikään. Kirjoitin teininä runoja Rakkausrunot.fi-sivustolle. Tunnelmaltaan aika synkähköjä ja rakkauteen keskittyviä (ylläri). Enää ei muuten löydy sellaista mielentilaa, jolla saisin vastaavaa tekstiä aikaiseksi. Joskus se tuntuu vähän haikealtakin.
2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
On ja ei. Haluan, että blogini on selkeä ja hyvä lukea. Toisaalta tämä on minun "sunnuntaiharrastukseni" eli kirjoitan asioista, jotka kiinnostavat minua itseäni. Tyylini nyt on vähän mitä on, en osaa teeskennellä olevani ammattimainen kirja-arvostelija. Olen kaukana siitä. Mutta olisihan se hienoa, jos joku oikeasti hyötyisi siitä, mitä täällä sanon. Tai ihan vain viihtyisi.
3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?
Aika paljonkin. Pidän anonymiteettiä melko korkealla tärkeyslistalla blogin pitämisessä, joten joudun usein miettimään, että mitä voin kirjoittaa itsestäni niin, ettei kukaan tunnistaisi minua. Kirjoitustyylini on myös tarkan syynin alla. Olen melko kärkevä kertomaan mielipiteitäni ja usein tekstini joutuvat käymään läpi useamman tarkistuslukukerran. Reaali-minäni päästelee sitten suustaan kaikenlaista hölmöä, kun suodatusta ei ole samalla tavalla.
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Vähän kaikki. Kaikista parasta on kyllä vitsailu poikaystävän ja kavereiden kanssa (oikein kunnon ronskilla huumorilla).
5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Olen huomannut ihmisten vastaavan tähän muutamalla tavalla. Joko ymmärtäen kysymyksen niin, että mitä luovuus sanana tarkoittaa tai sitten niin, että mitä luovuus tarkoittaa minulle jokapäiväisessä elämässäni ja miten sen näkyy minussa. Itse jotenkin tulkitsin kysymyksen automaattisesti niin, että mitä luovuus minulle tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä, ja vastaan sen mukaisesti.
Kyllä luovuus on minulle tärkeää. Se on tapa puhdistaa omia ajatuksia ja eräänlaista terapiaa. Toisinaan sitä janoaa asioiden luomista ja oman pään käyttöä. Välillä saan ihan hirveän boostin ja kirjoittelen "kirjojani", jotka tuskin koskaan tulevat valmiiksi, mutta saan siitä hyvin paljon iloa itselleni. Se on ihmeellinen mielentila, kun näpyttelee pari tuntia tekstiä, eikä edes huomaa ajan kulumista. Lasken bloggauksenkin omanlaiseksi luovuudeksi. Myös tulevassa työssäni haluaisin luovuuden olevan tärkeä osa päivääni tavalla tai toisella.
6. Ketä läheistäsi ihailet?
Eiköhän heissä jokaisessa ole jotakin ihailtavaa, mutta vastaan nyt mummini tähän. Mieletöntä ajatella, mitä kaikkea hän onkaan käynyt elämänsä aikana läpi ja millaisista oloista selvinnyt. Silti hän on sellainen tyyneyden ja rauhallisuuden perikuva, ettei toista ole. Hän on aina ollut niin tyytyväinen elämäänsä ja kaikkeen mitä hän on saanut, vaikka se ei paljoa ole ollutkaan. Sitä ei voi kuin ihailla.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Päästelen suustani aina vähän kaikenlaista miettimättä, ja se on kyllä aivan todella ärsyttävää. Välillä mietin muutaman päivänkin ajan sanomisiani. Voi, kunpa joskus oppisin hillitsemään suutani.
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Ööh :D Hyvin vaikea sanoa, kun en ole kysellyt. Kavereiden kanssa ei selvästikään kehuta toisiamme tarpeeksi, kun ei tule heti mieleen. Ei vaan, olen todella huono vastaanottamaan minkäänlaisia kehuja eivätkä ne jää mieleeni. Toivoisin, että se olisi positiivisuuteni. Yritän tsempata aina kavereita parhaani mukaan ja vältellä negatiivisuutta ihmissuhteissa.
9. Mikä sinusta tulee isona?
Ammatillisesti minusta tulee lääkäri (ainakin toivottavasti). Muusta en osaa vielä sanoa yhtään mitään.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Otan onnellisen lopun käsitteenä melko kirjaimellisesti, ja siksi vastaukseni on ehkä himpun verran kyyninen. Onnelliset loput ovat yleensä aina liian onnellisia ollakseen uskottavia, vaikka niitä rakastankin. Eli pakko myöntää, etten usko sellaisiin, mitä kirjoissa yleensä on. Uskon kyllä, että elämä kääntyy aina lopulta parhain päin, mutta tuskinpa kellään elämässään tulee sellaista kliimaksimaista onnellisen lopun hetkeä. Elämää soljuu hiljalleen eteenpäin ja asiat pikkuhiljaa järjestyvät. Välillä tulee alamäkiä ja sitten taas ylämäkiä.
Tänk juu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!