13. syyskuuta 2015

Leigh Bardugo: Siege and Storm + Ruin and Rising (Grisha #2 ja #3)

Länttään nyt samaan postaukseen sekä kakkos- että kolmoskirjan, sillä harvempia lukijoita nämä jatko-osat varmasti kiinnostavat, ja toisaalta aika samat asiat haluan sanoa näistä. Saattavat spoilata jollakin tapaa ykkösosaa. Kakkos- ja kolmososa on ryhmitelty erikseen eli kolmososan tekstin voit skipata, jos pelkäät sen spoilaavan jotakin. Aivan lopussa on vielä viimeinen kappale, jossa on kokonaismielipiteeni koko Grisha-sarjasta. Sen ei pitäisi spoilata mitään.


Siege and Stormin alussa Alina yrittää jatkaa elämää Malin kanssa vieraassa paikassa piilotellen todellista henkilöllisyyttään. Pian menneisyys kuitenkin saa heidät kiinni, ja heille selviää, että Darklingilla on uusi, vaarallinen voima, jonka hän sai Shadow foldista mukaansa. Alina palaa takaisin Ravkaan taistelemaan rakastamansa maan puolesta, mutta se näyttää repivän hänet ja Malin erilleen, ja tekevän kaikesta vaikeampaa.

Pelkäsin etukäteen, että tämä sarja alkaa menemään alamäkeen, ja oikeassa olin valitettavasti. Kirjassa oli vain niin monta asiaa, joista en pitänyt laisinkaan. Mal oli rasittava ja inisevä, se perinteinen mustasukkainen poikaystävä, joka pilaa kaiken siistin ja tekee tarinasta tylsän. En ymmärtänyt Alinan kiinnostusta häntä kohtaan, ja lopussa toivoin, että hän vain katoaisi pois tarinasta huomaamattomasti. Sitten tietysti Alina oli jo ekassa kirjassa mielestäni huono päähahmo, ja samaa sanoisin edelleen. Hän oli niin epävarma itsestään, että se yksistään sai minut raivon partaalle. Tässä kirjassa hän jauhoi jauhamistaan poikaongelmiaan. Jotka olivat niinkin surulliset, että hänellä on liikaa kosiskelijoita. Todella surkea tilanne, buuhuu. Eikä Alina ikinä osaa puolustaa itseään, huoh.

Kun ärsyttävistä hahmoista onnistuu pääsemään ylitse, ongelmiksi tulee toiminnan puute sekä juoni. Tässä kirjassa ei ihan oikeasti tapahtunut yhtään mitään järkevää tai tarinaa eteenpäin kuljettavaa. Tämä kirja oli käytännössä Alinan ja Malin keskinäistä kiistelyä samoista asioista uudelleen ja uudelleen.

Mutta, ei mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Nikolai, kirjan uusi hahmo ansaitsee kyllä kaikki antamani tähdet jo yksistään. Aivan ihana. Darkling on myös yksi näiden kirjojen tähdistä. Todella hyvä pahis. Ja ehkä Alinakin tuli hieman siedettävämmäksi näissä kirjoissa. Vähän synkemmäksi ja monimutkaisemmaksi.

Mutta kehitettävää riittää. Kaksi tähteä. Liiallinen määrä turhaa ja tylsää ihmissuhdedraamaa, liian vähän tapahtumia ja olematon juoni. Tästä kirjasta tykkää, jos haluaa kirjansa tarjoiltavan kera raskaan romanssin ja tunteiden loputtoman vatvomisen.


Darkling hallitsee Ravkaa Ruin and Risingissa. Alina on huonovointisena piilossa maan alla eikä pysty enää kutsumaan valoa luokseen. Koko kansa odottaa hänen tulevan pelastamaan tilanteen ja valtavat paineet ovat hänen olkapäillään. Ainut toivo voittaa Darkling, ja pelastaa Ravka hänen hirmuvallaltaan, on löytää viimeisin Morozovan vahvisti, joka toisi Alinalle ehkä riittävästi lisävoimia. Kukaan ei vain tiedä, missä se varmasti on, ja mitä Alinalle käy, kun hän ottaa sen käyttöönsä.

Yksi iso sotkuhan tämä oli. Jälleen kerran, ihmissuhdedraama hallitsi aivan kaikkea ja itse juoni oli kuin sivuosassa. Liian vähän toimintaa. Skippasin ainakin 50 sivua tästä, koska tämä oli yksinkertaisesti niin tylsä ajoittain. Liikaa turhien yksityiskohtien kuvailua. Liian vähän maailmanrakennusta. Liikaa omituisia sanoja, jotka eivät sanoneet minulle mitään ja olivat aivan liian abstrakteja käsitteitä. Liikaa Alinan sisäistä taistelua hyvän ja pahan välillä, hänen rakkaudenkohteidensa välillä ja niin edespäin. Mikään ei ole Alinalle liian helppoa tai yksinkertaista (sellaisella huonolla tavalla sanottuna). Malista onneksi kuoriutui siedettävä hahmo.

Kirjan, ja samalla tämän Grisha-sarjan, loppu ei ollut minulle sinänsä mikään ongelma, mutta se tuntui pakotetulta, kiirehdityltä ja tylsältä. Kaikki kävi niin äkkiä yhtäkkiä ja niin helposti, vaikka tätä taistelua oltiin käyty jo iät ja ajat. Lopputuleman arvasin myös etukäteen, ja silti käytin kaiken aikani toivoen, että olisin kuvitellut väärin :D Kirja olisi kaivannut kunnon shokkilopun, jotta se olisi pelastanut edes jotain. Itse jäin kaipaamaan lopulta myös sitä, että Alinan voimia oltaisiin myös lopulta vähän juhlittu ja otettu kaikki ilo irti.

Mutta kaksi tähteä siitä, että lukeminen sujui vaivattomasti ja nopeasti, ja maailma sinänsä oli kiinnostava. Ja tietysti Nikolaille (ja Darklingille) kaikki kunnia. Nikolaille sattui kirjassa eräs kummallinen tapahtuma, joka oli ehkä vähän sellainen WTF-hetki. Mutta ei siitä sen enempää.


Kokonaisuutena tämä sarja ei missään nimessä kuulu omiin lemppareihini YA-kirjoista, mutta kyllä nämä luettua sai ilman hikikarpaloita tai tuskaa. Suosittelisin näiden lukemista todelliselle YA-fanille, joka jaksaa lukea 200 sivua tyhjänpäiväistä suhdelätinää muun asian lomassa. Ja jos Bardugolle voi jostain kehuja antaa, niin se on sitten henkilöhahmot. Hän osaa luoda todella mielenkiintoisia henkilöitä ja oikeastaan rakastin melkein kaikkia hahmoja (paitsi Alinaa). Mutta muut hahmot olivat kyllä loistavia loppujen lopuksi. Nikolai ja Darkling olivat aivan ihania ja molemmat todella vangitsevia ja show'n varastavia hahmoja. Harmillisesti he saivat melko vähän aikaa näissä kirjoissa itselleen. Myös Mal kehittyi viimeisessä kirjassa hahmona, ja olin jopa hänen puolellaan. Kirjoissa oli myös lukuisia muita hahmoja joita en ole aiemmin maininnut, mutta jotka olivat hyviä, esimerkiksi Genya ja Zoya. Hahmot olivat ne, jotka saivat minut jatkamaan lukemista, vaikka juoni olikin heikko. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!