Ernest Cline: Ready Player One

Kuva täältä

Ready Player Onen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2044. Maailmalla on pulaa ruuasta ja töistä, ja ihmiset pakoilevat todellisuutta virtuaalimaailmassa nimeltään OASIS parhaan kykynsä mukaisesti. Siellä myös kirjan päähenkilö, Wade, kuluttaa aikaansa ratkoen sinne piilotettua arvoitusta, jonka virtuaalimaailman luoja sinne piilotti ennen kuolemaansa. Arvoitusten ratkaisija saa palkinnoksi hallintaansa OASIS-maailman. Se tarkoittaisi loputonta rikkautta ja pakoa köyhyydestä, jossa Wade elää, mutta samaa aarretta jahtaavat myös lukemattomat muut "munastajat", jotka ovat Waden kaltaisia, sekä kirjan pahikset "kutoset", jotka kuuluvat suuryrityksen palkkalistoille, joka haluaa OASIS-maailman omistukseensa. 

Tykkäsin tästä kirjasta, mutta ei se ihan täysin kuitenkaan kolahtanut. Suurimmaksi ongelmaksi minun kohdallani koitui se, että OASIS-maailman perustaja ja samalla ilmeisesti myöskin kirjailija oli hulluna 80-lukuun. Kirja sisälsi hyvin paljon sanastoa ja asioita peräisin 80-luvun peli- ja pop-kulttuurista. Tiedän, että osa on lukenut kirjan siitä huolimatta ongelmitta ja pystynyt uppoamaan maailmaan, mutta minä valitettavasti huomasin sen häiritsevän kokemustani. Erään kerran poikaystävänikin vilkaisi tätä kirjaa sivusta, kun luin, ja repesi nauramaan. Oikein ihmetteli, että mitä minä luen. Huomasin kysyväni sitä muutamaan otteeseen myös itseltäni. En missään vaiheessa uponnut tähän maailmaan tai tuntenut itseäni täysin sinuiksi kirjan kanssa. Jäimme vähän vieraiksi toisillemme.

Kirja oli aivan todella huolellisesti kirjoitettu jokaista yksityiskohtaa myöten ja kaikesta huomasi, että Cline todella omistautui tämän kirjoittamiselle. Kaikki oli mietitty huolellisesti etukäteen ja juoni tuntui noudattavan omaa rataansa, vaikka olikin melko suoraviivainen ja ennalta arvattava. Tämä kirja ei muistuttanut minua mistään toisesta kirjasta, vaikka tämä virtuaalimaailmoissa eläminen ei ole mikään uusin idea, ja siinä mielessä Cline oli onnistunut ja rakentanut omanlaisensa kuvitelman. Maailmanrakennus oli siis todella hienoa työtä, ja vähän harmittaa, etten itse silti päässyt sisälle maailmaan. Huomasin hyppiväni jopa sivujen yli toisinaan, kun minua ei kiinnostanut kuvailut jostakin peliplaneetasta tai muusta vastaavasta.

Wade ei myöskään päähenkilönä ollut lempparini. Hän oli mielestäni hieman tylsähkön puoleinen ja liian epävarma itsestään. Lisäksi harmitti hänen ripustautuvuutensa hänen rakkaudenkohteeseensa. Rakkaudenkohteeseen, josta en muuten myöskään mitenkään erityisesti pitänyt, saati ymmärtänyt Waden innostusta hänestä. Oli melkeinpä pelottavaa, miten nopeasti hän kiintyi Art3misiin ja oli valmis suurin piirtein menemään naimisiin hänen kanssaan. Jos olisin ollut Art3mis, olisin ollut peloissani :D Ja sitten taas Art3mis oli kyllä niin kylmä ja tunteeton Wadea kohtaan, etten ymmärrä, miten Wade uskalsi olla niin avoin. Mutta onneksi Wade kehittyi ihanasti kohti kirjan loppua itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi persoonaksi. Positiivista hänessä oli myös se, että hän oli ihan perusihminen eikä mikään spesiaalivoimia omaava erikoislapsi.

Kaiken kaikkiaan muistelen tätä kirjaa ihan hyvänä kirjana. Henkilöistä Aech kuului kyllä ihan parhaimmistoon ja häntä olisin halunnut nähdä enemmänkin. Juoni oli ihan hauska, ja tarina jaksoi kiinnostaa minuakin kaikesta huolimatta. 80-luvun pelimaailma ja kulttuuri toi myös oman hauskan säväyksen kirjaan, vaikka se ei minua ihan häikäissytkään. Kyllä tätä kaiken nuorten aikuisten dystopian ja virtuaalimaailmahössötyksen keskeltä voi suositella vähän erilaisena lukukokemuksena.