Takakannesta:
"Nimeni on Kvothe.
Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat päästetään sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään.
Olet saattanut kuulla minusta."
Kvothen tarina kerrotaan kirjassa siten, että hän itse kertoo tarinaa vuosien kuluttua ensimmäisistä tapahtumista kylään tulleelle tarinankerääjälle ja "oppipojalleen", Bastille. Itse pääsin tarinan sisään todella helposti eikä minun tarvinnut odotella paria sataa sivua jäädäkseni koukkuun. Olen kuullut muilla olevan käynnistelyvaikeuksia tämän kanssa, ja uskon sen olevan kyllä erittäin mahdollinen/todennäköinen ongelma tämän kanssa. Mutta minuun Rothfussin rauhallisen intensiivinen ja kuvaileva tyyli osui ja upposi heti alusta lähtien. Tarina kuitenkin liikkui jatkuvasti eteenpäin eikä hän keskittynyt kuvailemaan tarinan kannalta turhia asioita.
Hahmot olivat mielestä kaikki todella mukavia, mutta he olivat myös kirjan heikoin kohta. Kvothe, päähenkilö, oli kyllä mielenkiintoisin heistä ja hänen itsevarmuutensa oli vain pakko tykästyä. Jo pienestä pojasta lähtien hän on melkoinen maailmanvalloittaja. Toisaalta hänen rakkaudenkohteensa ei kuulunut lemppareihini hahmoista, eikä Kvothen ja hänen romanssi ollut kirjassa erityisesti mieleeni. Mutta onneksi se ei sentään ollut täysin insta-rakkautta. Hahmoissa ylipäänsä ehkä eniten vaivasi se, että he olivat hyvin tyypillisiä fantasiahahmoja ja heiltä puuttui tiettyä syvyyttä ja inhimillisyyttä.
Juoni kulki hiljakseen tarinan mukana, mutta aivan kunnollista kokonaiskuvaa siitä ei tämän ensimmäisen osan perusteella saanut. Tähän tarinaan tykästyy vain, jos ei odota hurjia juonenkäänteitä tai mullistavaa, täysin uudenlaista tarinaa, sillä melko turvallisia ja tavanomaisia polkuja pitkin tämä kulki. Mutta kirja loppui varsin mielenkiintoisiin tunnelmiin, ja oivallinen loppu sai minut viimeistään puolelleen.
Kaunista kieltä, hauskoja ja sydäntä lämmittäviä tapahtumia, elämää ja naurua tämä kirja toi tullessaan minulle, ja tähän on varmasti hauska palata vielä joskus. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!