Alastair Reynolds: Kuilukaupunki

Tämä oli poikkiksen valinta kirjastossa. Hän ei itse suostu lainaamaan kirjoja kirjastosta (ne kuulemma haisee pahalle tms :D), mutta oli kovin innoissaan, kun lupasin, että hän saa tehdä yhden vapaan valinnan minulle. Siellä se pyöri hyllyjen välissä ja oli ihan pihalla koko hommasta. Kirjastosta ei kuulemma löytynyt yhtään mitään. Syyllinen siihen oli luultavasti hän itse, sillä hänellä on tapana kuvitella, että kirjastosta saa kaikenmaailman englannin kielisiä juttuja. Lopulta hän epätoivoissaan kiskoi esille nämä hyllystä ja kotona piinasi minua niin, että minun oli pakko lukea kyseiset teokset heti.

Kuva täältä ja täältä

Kuilukaupunki on neliosaisen Ilmestysten avaruus -sarjan toinen osa ja sen voi lukea myös itsenäisenä teoksena (ainakin kirjan takakannen mukaan). Eletään tulevaisuudessa ja maan asukkaat asuttavat uusia planeettoja avaruudessa. Tanner Mirabel on toiminut turvamiehenä yksityishenkilöille, kunnes hänen pomonsa ja pomon vaimo murhattiin. Nyt hän etsii heidän murhaajansa kostaakseen teon. Yrittäessään ottaa kiinni vihollistaan Tanner Mirabel joutuu onnettomuuteen ja hänet syväjäädytetään useaksi vuodeksi. Sinä aikana kaikki on muuttunut ja planeettojen infrastruktuurin ja väestön on pilannut rutoksi kutsuttu nanotietokonevirus (tms :D). Ennen niin upea Kuilukaupunki on vain varjo entisestään. Vuosien jälkeen murhaajan etsiminen on entistä haastavampaa, sillä Tannerin mieltä sekoittaa hänen saamansa käännyttäjävirus.

Kuilukaupunki oli kokonaisuudessaan ihan jees scifi-kirja. Siinä oli todella hienosti rakennettu maailma, joka imaisi mukaansa ja oli todella vangitseva. Minä halusin mennä sinne ruton runtelemaan maailmaan ihmettelemään kaikkea sitä hävitystä ja rumuutta. Myös hahmot olivat aidontuntuisia ja kiinnostavia tyyppejä. Heti sympatiseerasin Tanneria. Hänen taustojaan valotettiin hauskalla tavalla pieni pala kerrallaan, mutta ei ärsyttävästi tietoja pantaten. Lopulta hänestä paljastui hyvin yllättäviä puolia enkä itse ollut osannut arvata niitä ollenkaan. Kaikilla henkilöillä oli monia kerroksia eikä heidän motiiveistaan voinut olla itsekään varma. Heidät olisi tosin voinut tehdä helpommin lähestyttäviksi, jotta kirja olisi jäänyt paremmin mieleen.

Mutta tarina alkaa todella hitaasti ja vaatii lukijaltaan kiinnostusta. Varmaan 300 sivua meni ennen kuin tarina lähti todella etenemään ja alkoi tuntua järkevältä. Juoni oli myös hyvin mutkikas ja vaati huomattavasti keskittymistä. Kirjan loputtua piti hetkisen aikaa raaputella päätä ja pohtia, että mitä sitä tulikaan luettua. Mutta kaikki kunnia ja arvostus näin monipolvisesta juonesta kirjailijalle. Ei välttämättä toimi vain aivan kaikille lukijoille. Varsinkaan, kun kirja on niin scifi jo muutenkin ja sisältää selityksiä ties mistä nanoboteista ja muusta.

Suomennoksessa Kuilukaupunki on päätetty laittaa kahteen osaan, eikä se ollut kovinkaan toimiva ratkaisu. Ykkösosa loppui aivan seinään eikä tuntunut järkevältä kokonaisuudelta. Siinä ei ollut oikein minkäänlaista itsenäistä juonta ja kirjana se oli hyvin tylsä suoraan sanottuna. Sitten kakkososassa taas tykitettiin juonta ja kaikki alkoi muotoutua järkevään malliin, mutta yhtään kärsimättömämpi ihminen ei olisi päätynyt edes lukemaan kakkososaa.

Itse nyt päädyin lukemaan tämän Ilmestysten avaruus -sarjan toisen osan ensimmäisenä, mutta muita suosittelen aloittamaan ensimmäisestä osasta (jonka nimi on siis Ilmestysten avaruus kuten koko sarjan). Itse olin vähän pysäkillä tämän kanssa varsinkin alkuun ja jatkuvasti oli sellainen fiilis, että jotain syvempiä juttuja pitäisi ymmärtää tai jotain kytköksiä jäi huomaamatta.

Kirja oli kuitenkin niin mutkikas, että päädyin pitämään tästä lopulta. Luulen, että kokonaisuutena tämä sarja on varmasti todella hyvää scifiä, ja Kuilukaupunkikin itsessään jo ihan ok teos. Yksityiskohtiin oltiin todella panostettu ja maailma oli kiehtova ja kauhistuttava. Kolme ja puoli tähteä kokonaisuudelle.